Francois De La Rochefoucauld

Prints Marcillac, hilisema tiitliga hertsog de La Rochefoucauld (1613-1680) elu jagunes kaheks pooleks. Neist esimese sisustas võitlus kahe kardinali, Richelieu ja Mazarini vastu. Nagu d'Artagnan Dumas'"Kolmes musketäris", võitles temagi nõrgema poolel, kaitstes kuningannat ahistava võimuri eest. Olles paranenud raskest lahinguhaavast ja alustades võitlust podagraga, oli hertsog oma elu teisel poolel sunnitud pühenduma paiksele eluviisile ja vaimset laadi harrastustele. La Rochefoucauld' kirjanduslik tegevus ja tihe salongide külastamine päädis kahe teose ilmumisega. Esiteks "Mõtisklused ehk moraalsed mõtteterad ja maksiimid" (1664), teiseks ajaloolise täpsusega hiilgavad "Memuaarid" (1674). Mälestusteraamatu liikvele läinud ärakirja järgi avaldati küll Hollandis juba 1662. aastal kaks soovimatutest täiendustest tulvil "piraatväljaannet", kuid autor neid omaks ei tunnistanud. Lühidalt "Maksiimideks" nimetatud mõtteterade kogumiku mõju osutus aga nii suureks, et isegi Voltaire arvas nende autori kõige väljapaistvamate kirjanike hulka. On väidetud, et 19. sajandilgi ei leidunud palju kriitikuid, kes poleks La Rochefoucaluld' kohta midagi kirjutanud. Eesti väljaande on prantsuse keelest tõlkinud Mirjam Lepikult, haarava saatesõna on sellele kirjutanud Ilmar Vene.

Dans R flexions ou Sentences et Maximes morales, Fran ois de La Rochefoucauld offre une exploration p n trante de la nature humaine travers une s rie de maximes concises et incisives. Chaque maxime d voile les subtilit s de l' me humaine, mettant en lumi re des th mes tels que l'amour-propre, la vanit , l'hypocrisie et les passions humaines. La Rochefoucauld, en tant que moraliste du XVIIe si cle, adopte une approche lucide et sans concession pour analyser les motivations profondes des comportements humains. Ses maximes, empreintes de philosophie classique, r v lent une compr hension aigu des contradictions inh rentes la condition humaine. L'auteur s'inspire des salons litt raires de son poque, o les discussions sur la morale et la soci t taient monnaie courante. Son oeuvre refl te l'influence du jans nisme, courant de pens e mettant l'accent sur la nature p cheresse de l'homme et la n cessit de la gr ce divine. Les maximes abordent des sujets vari s, allant de l'amour et des passions humaines la critique des comportements sociaux. Par exemple, l'auteur affirme que l'hypocrisie est un hommage que le vice rend la vertu, soulignant la complexit des relations humaines et la tendance dissimuler ses v ritables intentions. Ce recueil, class parmi les oeuvres majeures de la litt rature fran aise, offre une r flexion morale profonde et intemporelle. Il s'inscrit dans les cat gories de philosophie classique, de morale et d'essais litt raires, offrant aux lecteurs une analyse perspicace des comportements humains.

Fran ois de La Rochefoucauld: S tze aus der h hern Welt- und Menschenkunde. 500 Aphorismen Was wir Tugend nennen, ist oft blo kluge Eigenliebe. In 500 aphoristischen S tzen seziert Fran ois de La Rochefoucauld die Beweggr nde des Menschen mit messerscharfer Klarheit. Liebe, Freundschaft, Stolz, M igung - nichts bleibt von moralischem Glanz unber hrt, nichts wird geschont. Der Hofmann und Skeptiker des 17. Jahrhunderts schreibt, als sei er Zeitgenosse: mit Witz, Schmerz und einer Wahrheit, die sich nicht in Ideale kleiden l sst. Ein Klassiker der Weltliteratur - bersetzt von Joachim Christoph Friedrich Schulz in einem Ton, der nicht nur bertr gt, sondern denkt. Erstdruck: R flexions ou sentences et maximes morales, 1665. Hier in der bersetzung von Joachim Christoph Friedrich Schulz, Breslau und Leipzig, 1798. Neuausgabe. Herausgegeben von Karl-Maria Guth. Berlin 2025. Der Text dieser Ausgabe wurde behutsam an die neue deutsche Rechtschreibung angepasst. Umschlaggestaltung von Thomas Schultz-Overhage. Gesetzt aus der Minion Pro, 11 pt. Henricus - Edition Deutsche Klassik GmbH

Maximes, m moires et lettres rassemble les oeuvres de Fran ois de La Rochefoucauld, moraliste du XVIIe si cle. On y trouve un portrait du duc par lui-m me puis son portrait par le Cardinal de Retz, que compl tent la fin quelques lettres, dont celles adress es Mme de Sabl , femme de lettres accueillant le duc dans son salon. Dans son oeuvre la plus c l bre, les R flexions ou Sentences et maximes morales, La Rochefoucauld pingle les principes et travers du comportement humain, gr ce une langue concise et d cisive, aux figures de l'antith se, de l'oxymore, de la pointe, et la tournure restrictive ne...que ( Nos vertus ne sont, le plus souvent, que des vices d guis s ), qui permet de d masquer les id es re ues, de traquer les certitudes et d'instiller une condamnation sans appel de la nature humaine. Les M moires de l'auteur permettent de conna tre sa vie d'avant les Maximes, vie qui a contribu immanquablement les forger, de son entr e la cour seize ans la fin de la Fronde, dans son opposition Richelieu puis Mazarin.

La Rochefoucauld a eu l'id e de composer un grand nombre de maximes, et surtout de les publier, dans le salon de Madeleine de Sabl o a t lanc le genre litt raire des maximes. On trouve d'ailleurs une certaine proximit de pr occupations dans les maximes de celle-ci et celles de La Rochefoucauld. Les maximes taient discut es par Madeleine de Sabl ainsi que Jacques Esprit, la princesse de Gu m n , la duchesse de Schomberg, la comtesse de Maure ou El onore de Rohan. Les transformations effectu es la version de l' dition de 1665 doivent beaucoup ces amis influents. Les Maximes ont t souvent r imprim es depuis les cinq ditions originales donn es du vivant de l'auteur. Voltaire dira de cet ouvrage: C'est un des ouvrages qui contribu rent le plus former le go t de la nation, et lui donner un esprit de justesse et de pr cision... Il accoutuma penser et renfermer des pens es dans un tour vif, pr cis et d licat - Voltaire, Le Si cle de Louis XIV, chapitre 32

Of all the French epigrammatic writers, La Rochefoucauld (1613-1680) is at once the most widely known and the most distinguished. Voltaire said: "One of the works that most largely contributed to form the taste of the French] nation, and to diffuse a spirit of justice and precision, is the collection of maxims by Fran ois, duc de La Rochefoucauld; though there is scarcely more than one truth running through the book-that 'self-love is the motive of everything'-yet, this thought is presented under so many varied aspects that it is nearly always striking." And Lord Chesterfield, in his letters to his son: "Till you come to know mankind by your own experience, I know no thing nor no man that can in the meantime bring you so well acquainted with them as La Rochefoucauld: his little book of Maxims, which I would advise you to look into, for some moments at least, every day of your life, is, I fear, too like and too exact a picture of human nature. I own it seems to degrade it, but yet my experience does not convince me that it degrades it unjustly." The Maxims were first published in 1665, under the title "Reflections or sentences and moral maxims"; and the edition of 1678, the fifth, from which the text has been used for the present translation, was the last revised by the author and published in his lifetime (with maxims numbered 1 to 504). Maxims which appeared in previous editions and were suppressed by La Rochefoucauld can be found in the second part, entitled "Maxims withdrawn by the author", here numbered 505 to 583. The French original of this bilingual edition was reviewed by Philippe Renaud. The English translation, originally by John William Willis-Bund and James Hain Friswell, has been thoroughly revised by Rebecca Hazell and Philippe Renaud.

Francois de La Rochefoucaud'n (1613-1680) mietelauseet ovat aforistiikan klassikkoja, kuin miniatyyriromaaneja, joissa yhteen virkkeeseen kiteytyy elämäntarina tai säälimätön kuva ihmisluonnosta. La Rochefoucauld'ta on verrattu miekkailijaan, joka yllättää lukijansa vaihtuvista pistokulmista. Lukija pakotetaan selkä seinää vasten tarkistamaan päivittäisiä valintojaan, elämänsä merkittävimpiä päätöksiä, ihmisluonnon olemusta ja moraalin perustekijöitä. Kirja ei jätä rauhaan, koska miekan terä eli aforismin kärki on juuri pistämäisillään sydämeen. Lukijan on puolustauduttava, perusteltava, väiteltävä, kumottava ja todistettava, ja yllättäen moni huomio on kuin suoraan päivänpolitiikasta poimittu, vaikka kirjoittajan syntymästä on yli neljä vuosisataa. Monet La Rochefoucaud'n mietelauseet ovat vain terävöityneet vuosisatojen saatossa. Ihminen ei olemuuttunut." Aurinkoa ja kuolemaa ei voi katsoa suoraan kohti.""Kun ei löydä rauhaa itsestään, sitä on turha etsiä muualta.""Näemme enemmän vaivaa näyttääksemme onnellisilta kuin tullaksemme onnellisiksi.""On sellaisia, jotka eivät koskaan rakastuisi, elleivät olisi kuulleet puhuttavan rakkaudesta.""Hulluus seuraa meitä kaikkina ikäkausina, jos joku vaikuttaa viisaalta, se johtuu vain henkilön iän, varallisuuden ja hulluuden sopusuhtaisuudesta.""Uskollisuus rakkaudessa on alituista uskottomuutta, joka saa sydämen kiintymään vuorotellen rakastetun eri piirteisiin suosien milloin yhtä, milloin toista. Uskollisuus on vain yhteen henkilöön sulkeutunutta uskottomuutta." Sampsa Laurisen ranskan kielestä laatima suomennos päivittää pian 100-vuotiaan edeltäjänsä (Mietelmiä, suom. J. V. Lehtonen, 1924). Suomentajan särmikäs jälkikirjoitus "Mies mietteiden takana" valottaa La Rochefoucaud'n herttuan aikaa, elämää ja persoonaa.

La Rochefoucauld a eu l'id e de composer un grand nombre de maximes, et surtout de les publier, dans le salon de Madeleine de Sabl o a t lanc le genre litt raire des maximes. On trouve d'ailleurs une certaine proximit de pr occupations dans les maximes de celle-ci et celles de La Rochefoucauld. Les maximes taient discut es par Madeleine de Sabl ainsi que Jacques Esprit, la princesse de Gu m n , la duchesse de Schomberg, la comtesse de Maure ou El onore de Rohan. Les transformations effectu es la version de l' dition de 1665 doivent beaucoup ces amis influents. Les Maximes ont t souvent r imprim es depuis les cinq ditions originales donn es du vivant de l'auteur. La sixi me dition, publi e en 1693, contenait cinquante pens es nouvelles, dont l'authenticit ne fut pas contest e par la famille. Plusieurs ditions ult rieures furent faites avec peu de fid lit , en bouleversant l'ordre des pens es, en alt rant et d figurant le texte, pour rendre le style plus grammatical.

" Il y a dans les afflictions diverses sortes d'hypocrisie. Dans l'une, sous pr texte de pleurer la perte d'une personne qui nous est ch re, nous nous pleurons nous-m mes; nous regrettons la bonne opinion qu'il avait de nous; nous pleurons la diminution de notre bien, de notre plaisir, de notre consid ration. Ainsi les morts ont l'honneur des larmes qui ne coulent que pour les vivants... Il y a encore une autre esp ce de larmes qui n'ont que de petites sources qui coulent et se tarissent facilement: on pleure pour avoir la r putation d' tre tendre, on pleure pour tre plaint, on pleure pour tre pleur ; enfin on pleure pour viter la honte de ne pleurer pas.

They argue no corrupted mind In him; the fault is in mankind."--Swift." Les Maximes de la Rochefoucauld sont des proverbs des gens d'esprit."--Montesquieu." Maxims are the condensed good sense of nations."--Sir J. Mackintosh." Translators should not work alone; for good Et Propria Verba do not always occur to one mind."--Luther's Table Talk, iii.

François de La Rochefoucauld oli ranskalainen sotilas ja kirjailija, jonka jälkipolvet tuntevat erityisesti aforismien kirjoittajana. Hän syntyi Pariisissa vuonna 1613 merkittävään aatelisperheeseen. Naimisiin François meni 14-vuotiaana, ja 16-vuotiaana hän oli ensimmäistä kertaa mukana sodassa. Hän jatkoi sotilaan uralla neljännesvuosisadan ajan puolustaen ranskalaisen aateliston etuja milloin vieraan vallan armeijaa, milloin Ranskan kuningasta ja tämän kardinaalia vastaan (Ludvig XIII:n vallassa ollessa kardinaalina oli Richelieu, Ludvig XIV:n aikana Mazarin). Kun Ludvig XIV sai lopulta Pariisin valtansa alle vuonna 1652, La Rochefoucauld vetäytyi pois julkisesta elämästä ja alkoi kirjoittaa muistelmiaan. Vuosina 1657-8 hän alkoi laatia ajatelmien kokoelmaa, jotka julkaistiin vuonna 1665 nimellä Réflexions; ou, sentences et maximes morales. Teoksesta otettiin useita korjattuja painoksia, viides ja viimeinen vuonna 1678. La Rochafoucauld kuoli Pariisissa vuonna 1680.

"M moires" de Fran ois de La Rochefoucauld. Ecrivain, moraliste et m morialiste fran ais (1613-1680).

"Reflections" from Fran ois de La Rochefoucauld. Noted French author of maxims and memoirs (1613-1680).

Originally published in 1933, this book presents an English translation of the French aristocrat François de La Rochefoucauld's travel memoir, Mélanges sur l'Angleterre. The text provides a detailed account of English manners and customs, together with a record of two journeys through Suffolk and Norfolk undertaken by La Rochefoucauld during 1784. An editorial introduction, comprehensive textual notes and illustrative figures are also included. This is a highly readable book that will be of value to anyone with an interest in travel writing and the history of East Anglia.

Originally published in 1945, this book contains the French text of the 'Maximes' of François de la Rochefoucauld, which were first published anonymously in 1665. La Rochefoucauld himself added to the text many times during his life, and the version published here contains 641 of his maxims, along with the prefaces to the editions of 1665 and 1678 and two biographical portraits of the Duke in French by himself and by his fellow writer the Cardinal de Retz, Jean François Paul de Gondi. This book will be of value to anyone with an interest in French literature and moral philosophy.