Imbi Paju

Virolaisen Imbi Pajun (1959) esseekokoelma Kirjallisuusklinikka käsittelee aikakautemme useiden eri kirjailijoiden teosten kautta analysoituna ihmisen elämää ja ihmisyyttä. Paju rakentaa tiloja ja siltoja, jotka käsittelevät ihmisyyttä monitasoisesti: henkilökohtaisia haavojamme, muistiamme ja historiaamme, nykyisyyttä ja tulevaisuutta, ympäristöä, luontoa, sotaa ja rauhaa. Teos pohtii myös sitä, miten ihminen voi löytää rohkeutta elää ja rakastaa myötätunnon sekä emotionaalisen viisauden ilmapiirissä. Kirjallisuusklinikka osoittaa, miten lukeminen ja kirjoittaminen voivat auttaa pääsemään yli erilaisista traumoista ja ylipäätään millaisia henkisiä vaikutuksia lukemisella voi olla. Näin Paju antaa osaltaan yhden vastauksen Suomessakin esillä olleeseen kysymykseen taiteen tarpeellisuudesta ja hyödyistä. Paju on nimennyt yhdeksi kirjan tavoitteeksi laajentaa sanastoa, jolla pystymme puhumaan erilaisista traumoista, niin henkilökohtaisista kuin yhteisistä historiallisista. Pajun sillat yltävät myös Suomenlahden yli. Teoksessa ovat mukana useat suomalaiset kirjailijat, kuten Katja Kettu, Rosa Liksom, Tove Jansson, Elina Hirvonen, Riikka Pelo, Heidi Köngäs. Mukana on laajasti myös suomalaisille lukijoille tuttuja virolaisia kirjailijoita, kuten Jaan Kaplinski, Jaan Kross ja Ilmar Taska. Teoksen on suomentanut kokenut kääntäjä Outi Hytönen, joka on suomentanut virosta neljä romaania ja novelleja

Raamat "Ükski inimene ei ole saar. Kolm esseed Gulagi arhipelaagist" laenab pealkirjaks inglise klassiku John Donne'i mõtte, mis resoneerib Nobeli kirjanduspreemia laureaadi Aleksandr Solzhenitsõni "Gulagi arhipelaagi" üldinimliku sõnumiga. Isegi vangilaager ei lahuta inimest inimkonnast. Iga inimene on väärtus, iga inimese vägivaldne surm, tema loomingu hävitamine on kaotus kogu inimkonnale. Ukraina kannatused meenutavad seda meile praegu iga päev.1945. aastal kohtus Aleksandr Solzhenitsõn Lubjanka vanglas Eesti õigusteadlase ja Otto Tiefi valitsuse haridusministri Arnold Susiga. Susi oli esimene haritud eurooplane, keda Solzhenitsõn lähemalt tundma õppis ja kellest sai kirjaniku vaimne aken Euroopasse. "Gulagi arhipelaag" valmis põhiosas 1967.-1968. aastal Eestis ja eestlaste abiga. Teos raputas 1974. aastal Läänes ilmudes kogu maailma. Üheskoos moodustame jätkuvalt saarestikke, arhipelaage, mis üksteist paratamatult mõjutavad - hästi või halvasti, aga mõjutavad. Inimkond on siiski üks, ja see, milline ta on, milline on Inimese nägu, on meie kõikide tegude, valikute, peetud ja pidamata jäetud lahingute kujundatud. Meie kolm esseed kutsuvad nii kaasa mõtlema kui ka vastu vaidlema, aga ennekõike mõtestama. Inimkond vajab sügavat mõtet.

"Kadrioru aednik" viib nii väikesed kui suured lugejad rännakule Eesti rohelisse ajalukku. Läbi väikese Käbi silmade avaneb vaade 1960. aastatesse, mil Eestis valitses võõras võim, ent põlvest põlve vestetud jutustuste kaudu elas edasi armastus rohelise maailma vastu. Näeme, kuidas laps kasvab varakult loodusega üheks, sirgub koos taimede, puude, mesilaste, lepatriinude, lindude, köögi- ja puuviljadega, marjade ja meega - kõige sellega, mida võib leida päris paikadest Eestimaal. Mõistame ühes Käbiga, et oleme meiegi sellesama looduse osa ning on meie töö seda kaitsta ja säilitada, nii et jätkuks järeltulevatele põlvedelegi. Käbi lugu näitab ilmekalt ka seda, kui olulised on põlvkondadevahelised sidemed. Esimesed tarkused saame kaasa vanematelt, vanavanematelt ja teistelt pereliikmetelt, kes õpetavad meid märkama ümbritsevat keskkonda, arvestama teistega ja tulema toime enda emotsioonidega. Kõige selle kõrval on "Kadrioru aednik" lugu sellestki, kuidas väike maa areneb riigiks.

Gulag-kirjallisuuden koskettava nykyklassikko. Imbi Pajun äiti ja tämän kaksoissisar joutuivat 18-vuotiaina Gulagiin. Millaisia muistoja äiti on elänyt unissaan puoli vuosisataa? Eri aikatasoissa liikkuva teos kasvaa kuvaukseksi kokonaisen kansakunnan traumasta. Se erittelee hengästyttävällä tavalla Stalinin terrorin mekanismeja ja ihmisten kohtaloita miehittäjän alaisuudessa. Kirja on käännetty kahdeksalle kielelle, ja sitä ovat ylistäneet tunnetut Gulag-tutkijat Anne Applebaumista Edward Lucasiin. Uudessa painoksessa on presidentti Toomas Hendrik Ilveksen alkusanat.

Neuvostomiehityksen aikana 1940–50-luvulla kymmeniätuhansia virolaisia vangittiin ja karkotettiin syytettyinä kommunismin vastaisesta toiminnasta. Myös Imbi Pajun äiti ja tämän kaksoissisar vangittiin 18-vuotiaina, eivätkä he voineet puhua kokemuksistaan kymmeniin vuosiin. Koko kansakunnan vaientanut pelko koskettaa edelleen lukemattomia virolaisia. Torjutut muistot lähtee kirjoittajan halusta ymmärtää, millaisia kokemuksia hänen äitinsä on kantanut mukanaan ja elänyt unissaan puoli vuosisataa. Päästäkseen lähemmäksi äitinsä kokemusta hän haastattelee neuvostomiehityksen ja terrorin julmuudet kokeneita ihmisiä ja aihetta tutkineita henkilöitä. Keskeiseksi kysymykseksi nousee: Mitä oikeastaan tapahtui ja miksi? Miksi Gulagin vankileirillä tapettiin miljoonia hyviä ja lahjakkaita ihmisiä? Miten uhreista tulee syyllisiä? Pajun äidin sisar sanoi ensimmäisissä haastatteluissa mieluummin kuolevansa kuin kertovansa tarinansa. Terrorin olosuhteissa kasvaneille muistojen torjuminen on ollut ainoa selviytymiskeino. Lukemattomilla ihmisillä ei ole vieläkään tietoa, miksi heidät julistettiin bandiiteiksi ja miksi sen tähden juuri heidän kotiaan tarkkailtiin. Torjutut muistot näyttää, kuinka yksittäisen perheen tragedia toistuessaan useissa perheissä voi kasvaa kansalliseksi tragediaksi. Viro on saanut itsenäisyyden, mutta kansallinen trauma pitää edelleen yllä pelon ilmapiiriä. Menneisyys halutaan unohtaa, siitä ei haluta puhua, mutta silti sen vaikutukset näkyvät yksittäisten perheiden elämässä ja siten koko yhteiskunnassa. Imbi Paju on käsitellyt aihetta samannimisessä palkitussa elokuvassaan, jota on esitetty lukuisissa kansainvälisissä seminaareissa ja elokuvajuhlilla Taiwanista Washingtoniin. Elokuva näytettiin TV2:n Dokumenttiprojektissa joulukuussa 2006. Kirja ilmestyy viroksi ja ruotsiksi syksyllä 2007. "Suosittelen lämpimästi eduskuntavaaliehdokkaille Imbi Pajun kirjaa Torjutut Muistot. Kirja kannattaa lukea ajatuksen kanssa. Sen sanoma ei ole satua vaan raadollista faktaa." – Pertti Viitasaari, Lapin Kansa