Kristiina Wallin

Kielellisen taiturin vahva ja herkkä romaani luopumisesta ja vanhuudesta. Hanna ja Einar ovat asuneet talossaan kauan, niin kauan että siitä on tullut osa heitä. Vanhoiksi tultuaan he eivät kuitenkaan enää jaksa puhdistaa rännejä, korjata kaiteita, poimia maahan putoavia omenoita. On aika muuttaa pois. Kahden taiteilijan liitto on ollut pitkä, tiivis ja täynnä taiteen ehdoilla tehtyjä valintoja. Hanna ei osaa ajatella lähtöä, hän vain työskentelee: maalaa uusia teoksia näyttelyyn ja valmistautuu retrospektiiviin. Runoilijapuoliso Einar taas on kadottanut sanat. Ne eivät enää tule, ja Einar seisoo laiturilla, katselee kaiken lipumista, merta, pilviä, päiviä. Kristiina Wallinin toinen romaani Laituri tarkastelee elämänmittaista rakkautta. Rakkautta työhön, rakkautta taiteeseen, rakkautta paikkaan, rakkautta toiseen ihmiseen. Mikä lopulta tekee elämästä hyvän? Miten luopua hyvästä, miten luopua elämästä?

Kun muut kummitukset palaavat öiseltä kummitteluretkeltään, pieni iltauninen Kummitus herää. Se on nukkunut koko yön, ja nyt sen on lähdettävä huutamaan PÖÖ päivänvalossa. Harmikseen se joutuu väkijoukon ihmeteltäväksi ja päätyy kuvaksi sanomalehteen. Vanha säveltäjä Humina lukee lehteä puistossa odottaen kulkukoira Koiraa, ja silloin lehtikuvaan juuttunut Kummitus pyristelee irti painoväristä ja pujahtaa Huminan taskuun! Alkaa moniaistinen tutustumisleikki. Voisiko Huminasta, Koirasta ja Kummituksesta tulla ystäviä? Kirja on koskettava tarina yksinäisen Kummituksen, musiikkia rakastavan Huminan ja sympaattisen Koiran kohtaamisesta. Ymmärryksestä, joka rakentuu, vaikka yhteistä kieltä ei ole.

Runoja maaksi muuttumisesta ja elollisten hellyydestä. Ihminen painautuu vasten kasvien ja kalojen hiljaisuutta. Surua ei tarvitse paeta, vaan siihen on nojattava. Kristiina Wallinin runot ovat haipuvia teräväpiirtokuvia sumusta, lehtivihreästä, kielestä ja ajasta. Tiedäthän: hirvieläimen hengitys on suon hengitystä on minun hengitystäni. Makaan keinuvalla sammalpatjalla ja kasvan tupasvillaa, vainajien valkeaahiushahtuvaa, avaruudellista aikaa. Kasvan vuosien takaa vuosia, hyönteistenhiljaisuutta kuten lumen hiljaisuutta, kerrostuvia kinoksia. Kun talvi jäädyttää ihonkiinni maisemaan, lohtu on enemmän totta kuin kipu. Kristiina Wallinin runous loitsii esiin näkyjä luonnon keskeltä paikasta, jossa ihminen sulautuu osaksi elonkirjoa. Kristiina Wallin on runoilija ja kirjailija. Hänen runokokoelmansa ovat olleet Runeberg-, Tanssiva Karhu- ja Einari Vuorela -palkintoehdokkaana. Wallin on saanut kahdesti Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Ilmaan uurtuva on hänen seitsemäs kokoelmansa.

Kuuntelen vuosia / kuuntelen poissaoloasi. Olet mykkä alue minussa, mutta kirjoitan silti. Etäisyydestä huolimatta olemme samaa. Olemme kahden erillisyyden muodostama ykseys; sykähtelevä kuvio. Äiti ja tytär. Ursula ja Veera. Kun Veera oli lapsi, äiti katosi. Nyt Veera kirjoittaa aikaan uponneista fragmenteista tarinaa, joka tekee näkyväksi muistin omalakisen mekaniikan. Vähitellen piirtyy esiin kuva perheestä, jonka jäseniä ei edes rakkaus suojellut eksymästä toisiltaan. Veera rakentaa säikeitä lapsuuteen rinnallaan keltaista villalankaa neulova kuiskaaja ja naapuritalon Papukaijarouva. Wallinin kieli on tiheää ja kerroksellista. Se kuroo näkyvää ja näkymätöntä kertomukseksi ajasta, muistamisesta ja identiteetistä. Kun sanat alkavat kasvaa jäkälää, vuodet luopuvat lineaarisuudestaan.

Kiehtova matka muistiin ja kieleen. Kristiina Wallin vie lukijan unenkaltaiseen todellisuuteen, muistamiseen, merellisyyteen ja sisaruuteen. Aikatasot kerrostuvat, mennyt muuttuu tulevaksi ja nainen sulkee nyrkkiinsä sukupuuttoon kuolleen linnun tai muuttuu puiston vanhukseksi. Muistiinpanoihin pakotettu järjestys murtuu. Kirjoittaminen loihtii mielikuvat tosiksi ja mahdollistaa taianomaisen siirtymisen ajasta ja todellisuudesta toiseen. Kielen syvänteet, kuilut ja onkalot, onteloissakudostuva, lihallistuva tuuli. Kierrän kehää oman tilakokemukseni sisäpuolella, matkin liikettä joka kuvittelen olevani. Hetki on loittoneva piste, etääntyvä muisto kuvitellussa huoneessa. Kristiina Wallin on runoilija ja radiodraaman kirjoittaja. Hänen runokokoelmansa ovat olleet Runeberg-, Tanssiva Karhu- ja Einari Vuorela -palkintoehdokkaana. Meduusameri on hänen kuudes kokoelmansa.