Marcel Proust

Presented for the first time in English, the recently discovered early manuscripts of the twentieth century’s most towering literary figure offer uncanny glimpses of his emerging genius and the creation of his masterpiece. One of the most significant literary events of the century, the discovery of manuscript pages containing early drafts of Marcel Proust’s In Search of Lost Time put an end to a decades-long search for the Proustian grail. The Paris publisher Bernard de Fallois claimed to have viewed the folios, but doubts about their existence emerged when none appeared in the Proust manuscripts bequeathed to the Bibliothèque Nationale in 1962. The texts had in fact been hidden among Fallois’s private papers, where they were found upon his death in 2018. The Seventy-Five Folios and Other Unpublished Manuscripts presents these folios here for the first time in English, along with seventeen other brief unpublished texts. Extensive commentary and notes by the Proust scholar Nathalie Mauriac Dyer offer insightful critical analysis. Characterized by Fallois as the “precious guide” to understanding Proust’s masterpiece, the folios contain early versions of six episodes included in the novel. Readers glimpse what Proust’s biographer Jean-Yves Tadié describes as the “sacred moment” when the great work burst forth for the first time. The folios reveal the autobiographical extent of Proust’s writing, with traces of his family life scattered throughout. Before the existence of Charles Swann, for example, we find a narrator named Marcel, a testament to what one scholar has called “the gradual transformation of lived experience into (auto)fiction in Proust’s elaboration of the novel.” Like a painter’s sketches and a composer’s holographs, Proust’s folios tell a story of artistic evolution. A “dream of a book, a book of a dream,” Fallois called them. Here is a literary magnum opus finding its final form.

“Lukeminen on ystävyyttä, mutta vilpittömämpää.” Marcel Proustin (1871-1922) essee Lukija (Sur la lecture, 1905) pohtii, mitä lukeminen on. Proust osoittaa, miten erityislaatuista keskustelua lukija käy mielessään kirjan kanssa. Samalla hän kuvaa elävästi lapsuutensa lukukokemuksia ja arvioi lukumieltymyksiin ja maun kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä. Lukija tarjoaa painokkaan puheenvuoron lukutaidon kriisistä käytävään keskusteluun. Proust korostaa lukijan vastuuta: kirjat ovat ajattelun välineitä, jotka väärin käytettyinä muuttuvat ajattelun korvikkeiksi. Proust luo oman lukemisen teoriansa, jonka valossa hän pohtii myös kirjallisuuden terapeuttisia mahdollisuuksia. Kokonaisuudesta kasvaa tarkkaavaisen, kriittisen ja luovan lukemisen ylistys. Lukijaa pidetään Marcel Proustin ensimmäisenä julkaistuna tekstinä, jossa hänen tunnistettava tyylinsä tavoitti täyden terävyytensä. Lukija oli alkujaan esipuhe Proustin ranskaksi kääntämään John Ruskinin kirjaan Seesam ja liljat. Suomentaja Sampsa Laurinen osoittaa seikkaperäisessä esseessään Proust Ruskinin poluilla, millaisista tekijöistä Proustin tyyli syntyi ja millaisia vaikutteita Proust omaksui tutkiessaan ja kääntäessään John Ruskinin tuotantoa vuosina 1899-1905.” Tämä ei ole vain esipuhe vaan omaperäinen essee, herkullinen, liikuttava, miellyttävä, hillityn melankolinen ja hauska kyynelten lomassa. Muistot sekoittuvat unelmiin ja fantasia todellisuuteen, kuten hyvin herkän filosofin sielussa."- Andre Beaunier, Le Figaro 5.6.1906.” Jo esipuheen ensimmäisillä riveillä koin tulleeni tuntemattoman maan rajalle. --. Tuo ainutlaatuinen hippunen salli meidän jo silloin aavistaa, millaisia esiintymiä yksineläjä oli juuri löytänyt.”- Francois Mauriac, Du cote de chez Proust (1947).“Laatiessaan esipuhetta kirjaan Seesam ja liljat, etenkin luodessaan kuvia huoneesta, pylväistä ja lopulta ajasta Proust loi perustan kuvakirjoitukselleen. Sikäli ei ole liioiteltua sanoa, että tässä esipuheessa syntyi Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen tyyli.”- Eri Wada, L'evolution stylistique de Marcel Proust a travers la traduction des ouvrages de John Ruskin, Equinoxe 14/1997.” Kenties lapsuutemme kaikkein kokonaisvaltaisimmin elettyihin päiviin kuuluvat sellaiset, jotka luulimme jättäneemme taaksemme kuitenkaan elämättä niitä muutoin kuin suosikkikirjan parissa.”- Marcel Proust, Lukija.

An authoritative new edition of Marcel Proust’s The Captive and The Fugitive, published together as the fifth volume of his epic masterwork, In Search of Lost Time Marcel Proust’s monumental seven-part novel In Search of Lost Time is considered by many to be the greatest novel of the twentieth century. The Captive and The Fugitive, the fifth and sixth volumes of Proust’s masterpiece, contain some of literature’s most beautiful meditations on art, music, desire, jealousy, love and loss, grieving and forgetting. In this work, Proust continues his vast satirical fresco of high society in France just prior to the outbreak of World War I. These volumes and the following volume were published posthumously, as Proust died when he was approximately one-third of the way through correcting the proofs for The Captive. The Fugitive was also the last volume translated by Charles Kenneth Scott Moncrieff, who did not live to finish his enormous task. This edition of the two, published together as the fifth volume, is edited and annotated by noted Proust scholar William C. Carter, who endeavors to bring the classic C. K. Scott Moncrieff translation closer to the spirit and style of the original.

D cryptez Du c t de chez Swann avec l'analyse de Paideia ducation Que faut-il retenir du roman de Marcel Proust ? Retrouvez tout ce que vous devez savoir de ce chef-d'oeuvre de la litt rature fran aise dans une analyse de r f rence pour comprendre rapidement le sens de l'oeuvre. R dig e de mani re claire et accessible par un enseignant, cette fiche de lecture propose notamment un r sum , une tude des th mes principaux, des cl s de lecture et des pistes de r flexion. Une analyse litt raire compl te et d taill e pour mieux lire et comprendre le livre Paideia ducation en deux mots: Pl biscit aussi bien par les passionn s de litt rature que par les lyc ens, Paideia ducation est consid r comme une r f rence en mati re d'analyses d'oeuvres litt raires. Celles-ci ont t con ues pour guider les lecteurs travers la litt rature. Nos auteurs appartiennent aux milieux universitaire et de l' ducation, gage de s rieux pour vous faire d couvrir les plus grandes oeuvres de la litt rature mondiale.

The long-awaited final volume in the acclaimed Penguin translation of Marcel Proust's In Search of Lost Time--one of the world's most beloved works of literature "The greatest literary work of the twentieth century." --The New York Times A Penguin Classics Deluxe Edition, with flaps and deckle-edged paper Ian Patterson's acclaimed new translation of Finding Time Again introduces a new generation of American readers to the literary riches of Marcel Proust. The seventh and final volume in Penguin Classics' superb new edition of In Search of Lost Time--the first completely new translation of Proust's masterpiece since the 1920s--brings us a more comic and lucid prose than readers of English have previously been able to enjoy. In Finding Time Again, Marcel discovers his world destroyed by war and those he knew transformed by the march of time. An exquisite picture of France in the throes of the First World War, and containing, in the "Bal des t tes" sequence, one of Proust's most devastating set pieces, Finding Time Again triumphantly describes the paradox of facing mortality yet overcoming it through the act of writing. As Marcel rediscovers his vocation, he realizes that he can live on by writing down the story of his own memories and of his quest to recapture the past. For more than seventy-five years, Penguin has been the leading publisher of classic literature in the English-speaking world. With more than 2,000 titles, Penguin Classics represents a global bookshelf of the best works throughout history and across genres and disciplines. Readers trust the series to provide authoritative texts enhanced by introductions and notes by distinguished scholars and contemporary authors, as well as up-to-date translations by award-winning translators.

Marcel Prousti romaanisarja "Kadunud aega otsimas" on sageli nimetatud üheks 20. sajandi mõjukaimaks kirjandusteoseks. Sarja teine köide "Oitsvate neidude varjus" lisandub senistele eestindustele "Swanni poolel" (1. köide), "Soodom ja Gomorra" (osa 4. köitest) ja "Taasleitud aeg" (viimane, 7. köide). Hoolimata tegelaste kordumisest saab kõiki köiteid selles sarjas lugeda omaette romaanidena. Ning on tõenäoline, et just "õitsvatest neidudest" alustas Proustiga tutvumist suur osa kirjaniku kaasaegseid, kuna esimene köide ei teeninud avalikkuses erilist vastukaja, teine aga võitis 1919. aastal maineka Goncourti auhinna ja tegi Prousti üleöö tuntuks. "Oitsvate neidude varjus" katab jutustaja elust perioodi, mida laias laastus nimetatakse murdeeaks ja mis isiksuse kujunemises üldist arusaamist mööda ongi murrangulise tähtsusega. Siin saab minategelane oma esimesed õppetunnid armuasjades, mida järgmistes osades sügavuti lahatakse. Ning siin leiavad aset ka mõned kõige tähtsamad episoodid kirjanikuks saamise keerukas loos, mida kogu romaanitsükkel enesest kujutab. "Oitsvate neidude" emotsionaalne heitlikkus pakub äratundmist paljudele, kel meeles omaenese teismeea triumfid ja kriisid. Nimelt see köide "Kadunud aja" tsüklist on tulvil kõige suuremat janu elu, ilu ja armastuse järele, nimelt siin leidub kõige rohkem poeetilisi looduse- ja meeleolukirjeldusi, nimelt siin on seltskondlike ja isiklike pürgimuste kriitikasse segatud kõige rohkem humoorikat eneseirooniat. * MARCEL PROUST (1871-1922) on prantsuse modernismi suurkuju, vaieldamatult tähtsamaid autoreid kogu õhtumaises kirjandusloos. Tema olulisimaks panuseks on jõgiromaan "Kadunud aega otsimas", mille seitsmest köitest jõudsid autori eluajal ilmuda vaid esimesed neli. Romaanitsükkel võtab enda alla üle nelja tuhande lehekülje ning selles esineb üle kahe tuhande tegelase. Peategelaste ring piirdub ometi umbes kümnega ning tähtsaimaks neist on mõistagi jutustaja ise, kes kingib lugejale pikkades ja varjundirohketes lausetes oma kirjanikuks saamise loo. ANTI SAAR (snd 1980) on kirjanik ja tõlkija, kes peab võõrkeelsete tekstide vahendamisel väärtuslikuks sama mida oma loomingus: rütmi, meloodiat ja empaatilist sisseelamist erinevatesse tegelaskujudesse. Ta on prantsuse keelest tõlkinud ilukirjandust autoritelt, nagu Georges Perec, Andre Breton, Maurice Blanchot, Philippe Claudel ja Katrina Kalda ning eestindanud teoreetilisi tekste filosoofiast, antropoloogiast ja kirjandusteadusest (Deleuze/Guattari, Bruno Latour, Jacques Ranciere, Marcel Mauss, Claude Levi-Strauss, Arnold van Gennep, Roland Barthes jne). Oma tõlgete eest on Saar pälvinud Eesti Kultuurkapitali aastaauhinna ja mitu nominatsiooni.