Seppo Zetterberg

Rappiotaide - saksalaista ekspressionismia Vexi Salmen kokoelmasta -kirja esittelee maassamme harvinaisen grafiikkakokoelman. Sanoittaja, kirjailija ja taidekeräilijä Vexi Salmi on puolisonsa Katri Wanner-Salmen kanssa syventynyt saksalaiseen sotienväliseen ekspressionismiin usean vuosikymmenen ajan. Salmen kokoelman taiteilijat ovat kahden sodan sukupolvea. He kokivat ensimmäisen maailmansodan kauhut, näkivät nälkää ja haavoittuivat fyysisesti ja henkisesti. Natsi-Saksassa näiltä taiteilijoilta kiellettiin opetustyö, heidän teoksensa julistettiin rappiotaiteeksi, poistettiin museoista ja usein myös tuhottiin. Moni ekspressionistista tyylisuuntaa edustanut taiteilija lähti maanpakoon, tuli karkotetuksi tai joutui kuulusteluihin ja keskitysleireille. Saksalainen ekspressionistinen taide kehittyi jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen kukoistusaikaa oli 1920-luku. Maalausten ja grafiikan voimakas ilmaisu, vahvat värit ja primitiiviset ääriviivat sekä raju aihepiiri erottavat sen muusta ajan eurooppalaisesta taiteesta. Kirja kertoo Vexi Salmen intohimoisesta paneutumisesta saksalaiseen ekspressionismiin ja luo syventävän katsauksen aikakauden taiteeseen, poliittisiin käänteisiin ja taiteilijakohtaloihin. Kirjoittajina ovat Vexi Salmen ja Katri Wanner-Salmen lisäksi Dr. Peter Barth sekä FT Seppo Zetterberg.

Viro on hyvä esimerkki maasta, jonka nykyisyyttä ei voi ymmärtää paneutumatta maan varhaisempiin vaiheisiin. Viron kohtaloon on vaikuttanut voimakkaasti sijainti idän ja lännen välillä: maa on ollut milloin taistelukenttä, milloin taas lännen puskuri itää vastaan. Varhaisesta historiastaan lähtien Viro on ollut kulkureitti niin kaupalle ja kulttuurille kuin armeijoillekin. Maan sijainti on tuonut mukanaan sotia ja miehityksiä, mutta samalla se on tuonut Viroon kauppaa ja kulttuurivaikutteita. Uusi Viron historia on tietopaketti Viron-matkailijoille ja naapurimaasta kiinnostuneille. Se kertoo Viron ja sen asukkaiden vaiheista jääkaudesta aina syksyyn 2016 saakka, jolloin Kersti Kaljulaid ensimmäisenä naisena valittiin tasavallan presidentiksi. Tekstiä täydentävät havainnolliset kartat sekä runsas kuvitus. Seppo Zetterberg on Tarton yliopiston kunniatohtori, Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen ja Opetatud Eesti Selts -seuran kunniajäsen.

Rändurid, postitõllad ja supelasutused Balti provintsides 18. ja 19. sajandilKuidas reisiti Eestimaal, Liivimaal ja Kuramaal enne raudtee tulekut? Mida nähti, millest oma reisikirjades kirjutati? Soome ajaloolane Seppo Zetterberg vahendab peamiselt sakslaste ja venelaste mälestusi ja reisimuljeid Balti provintsidest, kirjeldab toonaseid olusid mõisates ja postijaamades, linnades ja lossides, Tartus, Narvas, Riias ja mujalgi.19. sajandi alguses läks Euroopas moodi vesiravi. Inimesed kogunesid merekuurortidesse, kus nad arstide järelevalve all suplesid, jõid tervistavat vett ning kosutasid üldiselt keha ja hinge. Kuurorte rajati Tallinna, Helsingisse, Dubultisse, Haapsallu. Noor Nikolai Karamzin, rännumees Faddei Bulgarin, inglanna Elizabeth Rigby, sakslastest koduõpetajad ja Tartu ülikooli professorid külastavad kuurorte ja kirikuid, losse ja mõisaid, sõidavad mööda olulisi maanteid Peterburist Riiga või Saksamaalt Peterburi ja kirjeldavad seda, mida näevad oma tõlla aknast ja millest teiste reisijatega räägivad. Mõnikord, harva küll, kirjutavad nad ka neist eksootilistest olenditest, keda juhtuvad nägema - kohalikest eestlastest ja lätlastest. Seppo Zetterberg (1945) on tänapäeva tuntumaid soome ajaloolasi, Jyväskylä Ülikooli üldajaloo emeriitprofessor ja endine Soome Instituudi juhataja Eestis. Eesti keelde on tõlgitud suur hulk tema raamatuid, sh "Eesti ajalugu" (2009), "Maailma ajalugu" (2015), "Rändajad Soome sillal. Kontaktid üle Soome lahe 19. sajandil" (2017) ja "Konstantin Päts ja Soome. Unistus kaksikriigist" (2021).

Eesti võimas mees unistas Soome ja Eesti liidust kogu aeg, ka suurte sõdade ajal. KONSTANTIN PÄTS (1874-1956) tundis Eesti sõjaeelse vabariigi juhtivatest riigimeestest kõige rohkem huvi Soome vastu. Ta oli mitmekordne peaminister ja riigivanem ning lõpuks Eesti Vabariigi president aastatel 1938-1940. Päts saabus Soome suurvürstkonda poliitilise pagulasena 1906. aasta sügisel. Rohkem kui kahe aasta jooskul, mil ta seal elas, sai Soomest tema jaoks ideaalmaa, eeskuju Eestile. Eesti Vabadussõja perioodil 1918-1920 arendas Päts oma kauaaegset meelisideed unioonist või kaksikriigist koos Soomega. See mõte sai tuge sõjalisest abist, mida Soome Eestile Vabadussõjas andis. Kaksikriigi idee leidis Eestis palju poolehoidu, kuid Soomes oldi kahtlevamad. Riigipeade iga-aastased kohtumised algasid 1931. aastal, kui riigivanem Päts tegi visiidi Soome. Muuseas arutasid riigijuhid salajasi plaane maade sõjalisest koostööst ja Soome lahe sulgemisest. Soome ja Eesti kõrgetasemeline koostöö jätkus ka pärast seda, kui Pätsi juhtimisel sai Eestist 1934. aastal autoritaarne riik. President Kyösti Kallio haigus ja Soome Talvesõda lõpetasid need visiidid. 1940. aasta suvel kaotas Eesti iseseisvuse ja Päts küüditati Nõukogude Liitu. Mõni päev enne deporteerimist tuli Päts veel oma lemmikidee juurde tagasi ja pani kirja Soome ja Eesti liitriigi plaani. Seppo Zetterberg (sünd. 1945) on olnud Jyväskylä ülikooli ajaloo professor ja ajakirja Kanava peatoimetaja. Ta on Tartu ülikooli audoktor ja Soome Teaduste Akadeemia liige ning olnud Soome Instituudi juhataja Eestis. Varrakult on varem ilmunud tema raamatud "Maailma ajalugu" ja "Rändajad Soome sillal".

Viron vahva mies haaveili Suomen ja Viron liitosta aina sotiin saakka. Konstantin Päts (1874-1956) oli Viron ”ensimmäisen tasavallan” johtavista valtiomiehistä eniten kiinnostunut Suomesta. Hän oli useaan otteeseen pääministeri ja riigivanem sekä lopuksi maansa ensimmäinen tasavallan presidentti 1938-1940. Päts saapui Suomen suuriruhtinaskuntaan poliittisena pakolaisena syksyllä 1906. Runsaan kahden vuoden oleskelun aikana Suomesta muodostui hänelle ihannemaa, esikuva Virolle. Viron vapaussodan aikana vuosina 1918-1920 Päts kehitteli pitkäaikaista mieliaihettaan, unionia tai kaksoisvaltiota Suomen kanssa. Ajatusta vahvisti Suomen Virolle vapaussodassa antama sotilasapu. Kaksoisvaltio sai Virossa laajaa kannatusta, mutta Suomessa oltiin pidättyväisiä. Suomen ja Viron välinen korkeimman tason yhteistyö säilyi senkin jälkeen, kun Pätsin johdolla muodostettiin autoritaarinen Viro vuonna 1934. Päämiesten vuotuiset tapaamiset alkoivat 1931, jolloin riigivanem Päts vieraili Suomessa. Päämiehet kehittelivät muun muassa salaisia suunnitelmia maiden sotilaallisesta yhteistyöstä ja Suomenlahden sulkemisesta. Kyösti Kallion sairastelu ja Suomen talvisota lopettivat presidenttien vierailut. Kesällä 1940 Viro menetti itsenäisyytensä ja Päts kuljetettiin Neuvostoliittoon. Muutamaa päivää ennen kyydittämistä Päts palasi vielä mieliteemaansa ja laati ohjelman Suomen ja Viron liittovaltiosta. Seppo Zetterberg (s. 1948) on toiminut Jyväskylän yliopiston historian professorina ja Kanavan päätoimittajana. Hän on Tarton yliopiston kunniatohtori ja Suomalaisen tiedeakatemian jäsen sekä toiminut Viron-instituutin johtajana.

Satavuotiaiden Suomen ja Viron yhteiset alkuvaiheet ja muuttuvat suhteet. Suomi itsenäistyi Neuvosto-Venäjästä joulukuussa 1917, Viro helmikuussa 1918. Heti perään niiden kohtaloihin vaikutti Saksa: Virossa miehittäjänä, Suomessa hallituksen auttajana sisällissodassa. Saksan otteesta huolimatta maiden välille kaavailtiin salaisesti jopa kaksoisvaltiota. Keisarillisen Saksan romahdus marraskuussa 1918 synnytti uuden tilanteen. Suomi käänsi ulkopolitiikan kurssin Saksasta länsivaltoihin, mutta Viro joutui vapaussotaan Neuvosto-Venäjän kanssa. Suomesta tuli Viron hallituksen tueksi aseita ja 3 700 vapaaehtoista sotilasta. Yhdessä vuodatettu veri innosti, ja kaksoisvaltiota kaavailtiin toden teolla - varsinkin Viron puolella. Ja suunniteltiinpa Pietarin valtaamistakin yhteisin voimin. Jo keväällä 1919 ystävyyteen tuli säröjä. Suomen saksalaismielinen diplomaattiedustaja A. Osw. Kairamo ei ollut virolaisten mieleen. Suomen halu päästä Viroa ”organiseeraamaan” ei liioin miellyttänyt ”pikkuveljeä”, ja suomalaisten yritys saada maasta tukeva taloudellinen jalansija koettiin Virossa uhkana. Keväällä 1919 Viroon muodostettu, vasemmalle kallistuva hallitus ja suuren Suomen ystävän, pääministeri Konstantin Pätsin syrjäyttäminen tulkittiin Suomessa suorastaan vihamielisyydeksi. Loppukeväällä 1919 suhteita viilensi myös epäselvyys uusien suomalaisten vapaaehtoisten lähettämisestä, eikä Suomea miellyttänyt Viron kiirehtiminen solmimaan rauha Neuvosto-Venäjän kanssa helmikuussa 1920. Virossa aiheutti tyytymättömyyttä hartaasti toivottu mutta pitkään lykätty de jure -tunnustus. Sen Suomi antoi vasta kesäkuussa 1920. Professori Seppo Zetterberg käsitteli Suomen ja Viron itsenäistymisvaiheita jo väitöskirjassaan (1977). Silloin hänellä ei ollut pääsyä Neuvostoliitossa Viron ulkoministeriön arkistoihin, ja muitakin virolaisia lähteitä oli niukasti. Nyt, kun Viro viettää itsenäisyytensä satavuotisjuhlia, tämä puute on korjaantunut. Seppo Zetterberg (s. 1945) toimi Jyväskylän yliopiston yleisen historian professorina 1997-2010 ja aikakauskirja Kanavan päätoimittajana 1997-2008. Suomen Viron-instituutin johtajana hän oli 1994-1996. Zetterberg on Tarton yliopiston kunniatohtori, Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen ja Opetatud Eesti Selts -seuran kunniajäsen.

Helsingissä vaikutti 1900-luvun alkuvuosina virolaisyhteisö, jonka jäsenistä moni kuului sittemmin itsenäisen Viron kulttuurieliittiin ja poliittiseen johtoon. Helsingissä opiskelivat mm. Oskar Kallas, Hella Murrik (Wuolijoki) ja Gustav Suits. Kaupungissa työskentelivät ajoittain myös kirjailija Friedebert Tuglas, lehtimies ja kirjailija Eduard Vilde, myöhemmät Viron valtionpäämiehet Otto Strandman, Konstantin Päts ja Jaan Teemant, maan sosiaalidemokratian perustajiin kuuluva Mihkel Martna, viulisti Eduard Sõrmus ja taiteilija Konrad Mägi. Teos luo kiinnostavan katsauksen virolaisyhteisön vaiheisiin ja toimintaan.