Hattula - St. Petersburg 1815 on kirja sukututkimuksen uskomattomista vaiheista, vääristä johtolangoista ja lopulta onnellisista sattumista. Kaikki alkoi Venäjältä Suomeen vallankumouksen jaloista paenneiden Aleksandra ja Nikolai Tornaeuksen sukujuurien etsinnästä. Käännekohta tiedonhaussa oli merkintä Hattulan muuttokirjoissa lokakuussa 1815: 12-vuotias Emmanuel matkusti isoveljensä kanssa Pietariin käsityöoppiin. Hän lähti Hattulasta Emmanuel Johanssonina ja ilmoittautui kolme viikkoa myöhemmin Suomen passivirastoon sukunimellä Tornaeus. Kun tämä puuttuva lenkki löytyi, Emmanuel heräsi uudelleen eloon 200 vuoden takaa. Nyt tiedetään, että hän oli lampuotin poika ja jäänyt kaksivuotiaana orvoksi, että hän valmistui Pietarissa kirjansitojamestariksi, avioitui Olympiadan kanssa, muutti Moskovaan ja perusti koteloita ja albumeita valmistavan liikkeen. Kirjassa on sukutauluja ja vanhoja valokuvia, mutta se ei ole perinteinen sukukirja, vaan kertomus sukututkimuksen etenemisen erikoisesta logiikasta, joka tekee harrastuksesta niin suositun. Kirja on myös esimerkki siitä, miten tarinallisuus tekee sukukirjoista luettavampia. Historian hämärästä kohoaa henkilöitä, joista voi yksityiskohtien karttuessa rakentaa todennäköisen henkilökuvan. Tämän suvun tekee kiinnostavaksi sen kansainvälisyys. Emmanuelin jälkeläisistä yksi opetti matematiikkaa Moskovan yliopistossa, yksi muutti kauppiaaksi Odessaan ja yksi nai venäläisen Golitsinskin perheen tyttären ja asui Pietarissa Vasilinsaarella. Lasten puolisoissa oli hollantilaisia, saksalaisia, latvialaisia, armenialaisia... Emmanuelin veljistä yhden huhutaan lähteneen laivalla Argentiinaan ja kaksi jäi Pietarin käsityökortteleihin, joista jälkikasvua ajautui takaisin Hattulaan vaivaishoidokeiksi. Tasan ei käy onnenlahjat! Vallankumouksen jälkeen tosin kaikki menettivät omaisuutensa. Identiteettinsä he olivat kadottaneet jo aiemmin: ollako suomalainen vai venäläinen, ortodoksi vai luterilainen, ylpeä perheestään vai menneisyydestä tiukasti vaikeneva emigrantti. Emmanuelin kahden pojanpojan vaiheet Suomessa liittyvät Helsingin venäläisväestön historiaan. Suomeen jääneet Emmanuelin siskot avioituivat Parolaan Kiltin rustholliin ja Kalvolan Kutilaan Karin torppaan, ja vanhimman veljen myöhemmät vaiheet johtavat mm. Sääksmäelle. Hämeessä on edelleen monia taloja, joihin Emmanuelin tarina liittyy.
