Teemu Keskisarja

Eero Järnefelt (1863-1937) hör till Finlands kändaste konstnärer. Särskilt kända är hans Kolilandskap och målningen Trälar under penningen / Sved. Järnefelts konst har sina rötter i den fängslande släktens kulturbakgrund. Hans arbete präglades av en strävan att främja bildningen och skildra de typiska dragen hos såväl människorna som naturen. Boken som publiceras i anslutning till utställningen på Ateneum presenterar ny information och forskning kring Eero Järnefelt, hans släkt och familj, hans resor och hans hemförhållanden i Suviranta vid Tusby träsk. Den rikligt illustrerade boken presenterar Järnefelt som en konstnär som kunde avbilda sina motiv med detaljrik precision, känslig stämning och högtidlig monumentalitet. Bokens skribenter är utställningens kurator Timo Huusko, Anna-Maria von Bonsdorff, Julia Donner, Teemu Keskisarja, Minna Maijala, Tutta Palin och Hanne Selkokari.

Eero Järnefelt (18631937) on tunnetuimpia suomalaisia taitelijoita. Erityisesti hänet muistetaan Koli-maisemista ja Raatajat rahanalaiset / Kaski -maalauksesta. Järnefeltin taide kumpuaa hänen kiinnostavan sukunsa kulttuuritaustasta. Hänen työskentelyään leimasi pyrkimys sivistyksen edistämiseen ja tyypillisten piirteiden kuvaamiseen yhtä lailla ihmisissä kuin luonnossa. Ateneumin näyttelyn yhteydessä julkaistava näyttelykirja tuo esiin uutta tietoa ja tutkimusta Järnefeltin suvusta, perheestä, matkoista ja hänen kotioloistaan Tuusulanjärven Suvirannassa. Kirjan rikas kuvitus esittelee Järnefeltin taiteilijana, joka osasi kuvata aiheitaan yksityiskohtaisen tarkasti, herkän tunnelmallisesti ja juhlavan monumentaalisesti. Kirjan kirjoittajat ovat näyttelyn kuraattori Timo Huusko, Anna-Maria von Bonsdorff, Julia Donner, Teemu Keskisarja, Minna Maijala, Tutta Palin ja Hanne Selkokari.

Eero Järnefelt (18631937) is one of Finland's most renowned artists, perhaps best remembered for his landscapes from Koli in eastern Finland and his painting Under the Yoke (Burning the Brushwood). Järnefelt's art springs from his family's fascinating cultural background. His work is marked by a desire to promote cultural knowledge, while portraying the typical features of the people and nature of Finland. This exhibition catalogue, which is published as a companion to the artist's monographic exhibition at the Ateneum Art Museum, reveals new information and research about Järnefelt's family, travels and home life at Suviranta, his villa on Lake Tuusula. The book's rich illustrations present Järnefelt as an artist who portrayed his subjects with detailed precision, sensitive atmospheres and even a solemn monumentality. The book's author is exhibition curator Timo Huusko, and it includes additional contributions by Anna-Maria von Bonsdorff, Julia Donner, Teemu Keskisarja, Minna Maijala, Tutta Palin and Hanne Selkokari.

Håkansit ovat lähtöisin Petsmosta, ”maailman parhaasta kylästä” Pohjanmaan ruotsalaisrannikolta. Perheyritys käynnistyi 1890-luvulla höyrysahasta. Se paloi kolmesti, mutta tuhkasta nousi yhtä ja toista. Håkansit hinasivat puutavaralauttoja, pyytivät hylkeitä, pyörähtivät Amerikan raitilla ja taistelivat sisällissodassa. Pirtun salakuljetus toi 1920–30-luvulla tienestejä ja uutta kalustoa. Laillisemmin suku erikoistui meripelastukseen. Håkansit ovat hoidelleet haaksirikkoja ja nostaneet hylkyjä kohta vuosisadan – pidempään kuin mikään muu suomalaisfirma. Alfons Håkans Oy kasvoi 1900-luvun lopulla varustamojätiksi. Keikkoja kertyi niin kalastuspaattien kivelle karahduksista kuin matkustajalauttojen kuuluisimmista suuronnettomuuksista. 2000-luvulla Håkans laajeni Baltiaan ja kansainvälistyi pohjoisen Itämeren ykköseksi hinaajavarustamona ja meripelastajana. Liiketoiminta kytkeytyi huoltovarmuuden kriiseihin ja kansallisen turvallisuuden kohtalonkysymyksiin niin 1920- kuin 2020-luvullakin. Kaikilla aikakausilla menestys maksoi verta ja hikeä. Ylityöllistetyn sukeltaja-patruunan jalat piti amputoida pala palalta. Miljoonia tuli ja meni. Meren antimet hupenivat usein jalkapallon pelikentillä. Håkansit perustivat, omistivat ja rahoittivat Turussa FC Interiä. Suvun afäärien ja elämäntöiden kokonaisuus on pysynyt pinnalla jo kuusi sukupolvea. Tähän teokseen Håkansit valuttavat suolaisen ja makean merihistoriansa.

Stockmanns varuhus är ett landmärke, och dess klocka är den självklara platsen för människor att träffas under. Stockmann är också en av huvudstadens legender, en 150-årig pionjär och en nationell institution - ett av Finlands äldsta självständiga företag som fortfarande drivs under sitt ursprungliga namn.

In the story of Håkans, seas rage, ships sink, ropes tighten, money burns and balls bounce. The Håkans family originally hails from Petsmo, “the best village in the world”, on Finland's Swedish-speaking west coast. The family business got its start in the 1890s with a steam-powered sawmill. The mill burned to the ground three times, only to rise up each time from the ashes. Håkans' ancestors towed giant rafts of timber, hunted for seal, went looking for opportunities in America, and fought in the bloody Finnish Civil War. During the Prohibition era, bootlegging brought in new kinds of business and equipment. On the legal side of things, the family began to specialise in maritime salvaging. By the end of the 20th century, Alfons Håkans Ltd had grew into a formidable shipping company, coming to the rescue of everything from fishing boats that had run aground to gigantic passenger ferries stranded at sea. With the advent of the 21st century, Håkans expanded into the Baltic countries and became the number one international maritime towing and salvaging company operating in the Baltic Sea. The business became associated with security of supply crises and fateful questions of national security. They attained success, but at a cost. The legs of the family's overworked patriarch had to be amputated bit by bit after years of underwater diving. Millions poured into the Håkans company's coffers, and then were poured right back out again. All too often, the fruits of their seagoing operations were transferred to the city of Turku's football pitches, after Håkans established, steered and financed a new sports organisation called FC Inter. The family's businesses and life's work have managed to stay afloat already for remarkable six generations. This book reveals the sweet and salty history of the Håkans family and its connection to the sea. “A corporate history at its finest: written fluently, without blinders or weighty statistics that slow the reading down. Would that I were the author of this chronicle!”-Vasabladet “The story of Håkans' colourful adventures among the rocks, winds and ice is an annals of a different breed, as the sweet and salty history of humankind filters through every page. Ugly truths aren't sugar-coated. The audiobook could easily pass for a dramatic reading.”-Verkkouutiset “The Alfons Håkans company is a saucier-than-average subject for a corporate history. The narrative progresses at a driving tempo; the sentences are snappy and short, like lashes from a whip. A dose of humour has been added to the mix, and a plethora of quotes add spark to the narration.”-Ilkka-Pohjalainen “The Håkans family story proceeds from one astounding story to another, each surpassing the last. Seeing as how the entrepreneurs of this particular family have had their fingers in many different pies, the conceit works.”-Kauppalehti Optio “This Håkans shipping company tale is full of dangerous, alcohol-fueled twists and turns that sometimes test the limits of the law. The exploits of this family of savvy business owners have nevertheless kept the firm afloat for six generations.”-Turun Sanomat

Kniga populjarnogo finskogo istorika pokazyvaet, chto prishedshaja k vlasti v Shvetsii partija "shljap" razvjazala nenuzhnuju ni finnam, ni shvedam vojnu, stremjas k revanshu za porazhenie v Severnoj vojne. Avtor ubeditelno dokazyvaet, chto vojna byla avantjuroj. Vpervye v nauchnoj literature, opirajas na arkhivnye istochniki, on risuet kartiny povsednevnykh budnej vojny, s opisaniem lishenij, epidemij, nenuzhnykh poter, ponesennykh shvedami i prostymi finnami. Avtor vysoko otsenivaet dejstvija voenachalnikov i soldat russkoj armii, kachestvo ee osnaschenija i podgotovki. Osobo istorik otmechaet dalnovidnost imperatritsy Elizavety Petrovny i ee sovetnikov, poshedshikh na zakljuchenie Aboskogo mira v raschete na dolgij mir i na ukreplenie polozhenija Rossii v Evrope. Po otsenke avtora, eto byla vojna, v kotoroj pobedili obe storony. Kniga snabzhena bolshim kolichestvom tsvetnykh illjustratsij i kart i predstavljaet interes dlja samoj shirokoj auditorii. Perevod s finskogo N. S. Bratchikovoj

FAMILJEN HÅKANS FÖRETAGANDE tog sin början på 1890-talet i form av ett ångsågverk. Det brann ner tre gånger, men ur askan reste sig både ett och annat. Håkans bogserade timmerflottar, äventyrade i Amerika och slogs i inbördeskriget. Spritsmugglingen på 1920- och 30-talen gav både inkomster och ny utrustning. Man började därefter ägna sig åt lagligare verksamhet, och specialiserade sig på sjöräddning. Håkans har hanterat förlista skepp och bärgat vrak i nästan ett sekel - längre än något annat finländskt företag. På 2000-talet hade Oy Alfons Håkans Ab blivit det ledande bogserbåts- och bärgningsföretaget på norra Östersjön. Verksamheten har genom åren varit kopplad till kriser och ödesfrågor gällande vår nationella säkerhet såväl på 1920-talet som idag, hundra år senare. Under alla epoker kostade framgången blod och svett. Den överansträngde dykaren-patronens ben fick amputeras bit för bit. Miljoner kom och gick. I synnerhet den framgångsrika fotbollsklubben FC Inter som Håkans grundade i Åbo blev en dyr hobby. Familjens Håkans affärer och fritidsintressen har hållit sig flytande i sex generationer - nu berättas släktens brokiga sjöfartshistoria.

Turun taidemuseo on julkaissut laajan, uutta tutkimuksellista tietoa sisältävän teoksen Turun taidemuseo – Åbo konstmuseum (2018), jonka aiheena on Turun taidemuseon historia ja kokoelmat. Julkaisu valottaa Suomen vanhimpiin kuvataideinstituutioihin kuuluvan Turun taidemuseon toimintaa tuoreista näkökulmista. Julkaisun mielenkiintoisista artikkeleista vastaavat alan johtavat asiantuntijat. Turun taidemuseon kokoelmien muodostumista, erityispiirteitä ja avainteoksia tarkastelee Ateneumin johtaja, dosentti Susanna Pettersson. Museon kansainväliseen näyttelyohjelmistoon pureutuu puolestaan taidehistorioitsija, FT Hanna-Leena Paloposki. Historiaa vetävästi kirjoittava dosentti Teemu Keskisarja kertoo taidemuseon rakennuttaneiden liikemiesveljesten Ernst ja Magnus Dahlströmin elämästä ja afääreistä. Museon historian yleisesittelystä vastaa Turun taidemuseossa työskennellyt FM Anna Franck ja museon lähihistoriaan ja nykyhetkeen luo oman katsauksensa Turun taidemuseon johtaja Kari Immonen. Julkaisu on koottu eri lukijaryhmien intressejä ajatellen, niin että se palvelee niin museovierasta kuin taiteentutkijaa. Runsas kuvitus keskittyy laadukkaisiin teoskuviin ja kiinnostaviin arkistolöytöihin. Lisäksi mukana on myös yleisöltä saatuja kuvia. Kauniin taiton on tehnyt moneen kertaan palkittu graafikko Minna Luoma / Candy Graphics ja toimitustyöstä on vastannut amanuenssi Mia Haltia. 320-sivuinen julkaisu on suomen- ja ruotsinkielinen. Julkaisu on saatavilla Turun taidemuseon museokaupasta. Julkaisua ovat tukeneet FILI – Kirjallisuuden vientikeskus, Svenska Kulturfonden ja Turun Taidemuseon Ystävät ry.

Hattujen sodan päiväkirjatHattujen sota käytiin Suomessa vuosina 1741 - 1743. Ruotsi julisti sodan Venäjälle heinäkuussa 1741. Tarkoitus oli auttaa valtaan Pietari Suuren tytär Elisabet, mistä palkintona Ruotsi saisi edellisessä sodassa menetetyt alueet - ainakin Karjalan. Elisabet nousi valtaan, mutta Ruotsin toiveista piittaamatta Venäjän armeija hyökkäsi Suomeen kesällä 1742. Ruotsin armeija perääntyi ilman taisteluja, poltti kaiken mahdollisen perästään ja antautui lopulta Helsingissä elokuussa 1742. Tämän jatkoksi käytiin vielä erillinen merisota vuonna 1743. Ne olivat surkeita sotia, joiden tapahtumat jäivät vuosiksi arkistojen kätköihin. Kuninkaallisen henkikaartin pappi Tiburtz Tiburtius piti sodan aikana päiväkirjaa, jossa hän kuvaa sodan raakuutta ja järjettömyyttä, mutta myös elämää ja maisemia Suuren Rantatien varrella. Venäjän armeijan ylilääkäri Lerche tekee samoin omasta näkökulmastaan. Sen lisäksi Lerche kirjoittaa kesän 1743 merisodasta Suomen karikkoisessa saaristossa. Hannu Salovaara on nyt kääntänyt Tiburtiuksen ja Lerchen värikkäät päiväkirjat ensimmäistä kertaa suomeksi. Asiantuntijoiden artikkelit päiväkirjojen merkityksestä, siviiliväestön kohtalosta, ajan armeijoista ja sotilaiden kartoista syventävät kertomuksia. Kuvitus ja kartat yhdistävät historiaa ja nykypäivää. Tekijät:Hannu SalovaaraTeemu KeskisarjaEila SuominenJan StrangJuha Kaukinen

Kaksi nuorta naista, telttaretki ja murhaaja. Teemu Keskisarja avaa koko Suomea järkyttäneen Tulilahden kaksoismurhan ja asettaa sen rankkoihin raameihinsa osaksi suomalaisten naismurhien historiaa. Tutustu tästä lukunäytteeseen Ukkonen vikuuttaa koivun. Kirkkokansa kulkee kirkastusjuhlille. Haudankaivaja tekee heinää. Koskenkorvapullo särkyy saaressa. Astiakaapin ja seinän välissä on Jallu, josta puuttuu yksi sivu. Työmiehen vaatteet tahrautuvat vereen. Maanantain ja tiistain välinen yö 27.-28. heinäkuuta 1959 on tyyni, pilvetön ja melko lämmin. Hiljaa airot kolahtelevat ja perämoottori pärisee. Leiripaikan rantaveteen putoaa kattila ja muovimukin palasia. Kahden neidon ruumiit löytyvät suosta liekokasan ja kahdeksan taimen alta. Uhrien tavarat ovat kekseliäissä kätköissä ja polkupyörät järven syvimmässä kohdassa. Kaikki liittyy kaikkeen, mutta mikään ei liity mihinkään. Teemu Keskisarja apureineen perehtyi KRP:n ja Kansallisarkiston asiakirjoihin sekä haastatteli aikalaiset. Teoksessa Tulilahden kaksoismurha asettuu osaksi suomalaisten naisten kokeman väkivallan jatkumoa. Tulilahden tapausta avaavat aiempien vuosikymmenten naismurhat Kivennavalla, Jalasjärvellä ja Lauttasaaressa. Teemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti, tietokirjailija ja yrittäjä. Hän on tutkinut muun muassa Kyllikki Saaren murhaa, Mannerheimia, Aleksis Kiveä, metsäteollisuutta, suomalaisuusliikettä, muinaisia seksuaalirikoksia ja sarjamurhaajia.

G. A. Serlachiuksen (1830-1901) elämästä tuli Suomen teollistumisen sankaritarina. Sen päähenkilö - vailla perittyä varallisuutta ja kirjaviisautta kavunnut patruuna - muistutti amerikkalaisia self made man -legendoja. Nälkävuonna 1868 nuorehko liikemies purjehti Keuruun salomaille ja rantautui vapaana pauhaavan Mäntänkosken törmälle. Hän oli päättänyt perustaa puuhiomon. Mänttään luomiensa tehtaiden myötä hänestä tuli kansainvälisestikin merkittävä paperiteollisuuden kehittäjä. Selvitäkseen syvällä sisämaassa Serlachiuksen oli muokattava talousmaantiedettä uuteen uskoon. Väsymättömällä agitaatiollaan hän väänsi Tampereelta tulevan pääradan mieleiselleen linjalle ja järjesti Suomeen ensimmäisen jäämurtajan. Afääreistä tuli kansantaloudellisesti siunauksellisia, mutta Serlachius piti itseään kirottuna. Häntä voikin kutsua tuhannen rettelön patruunaksi. Raivonpuuskassaan tai pitkässä vihassaan hän saattoi ampua insinööriään ja painostaa kirjurinsa itsemurhaan. Hänen Mänttänsä muistutti piiritettyä linnaketta, joka kävi jatkuvaa sotaa kilpailijoita, virkavaltaa ja talonpoikia vastaan. Myös yksityiselämä täyttyi draamasta ja tragediasta. Sivupersoonaltaan Serlachius oli kaunosielu ja idealisti. Hän oli luonnonsuojelun uranuurtaja, suomikiihkoinen kielipoliitikko, kultakauden taide-elämän kannustaja ja Akseli Gallen-Kallelan tärkein mesenaatti. Teemu Keskisarjan kirjoittamassa vauhdikkaassa elämäkerrassa välähtää Serlachiuksen ja hänen alansa merkitys nyky-Suomelle. Tuittupäiset patruunat näkivät metsän puilta ja löysivät vihreän kullan. Heidän afäärinsä muokkasi alistetusta kehitysmaasta itsenäisen teollisuusmaan.

Hattujen sota (1741-1743) on Suomen historian vähiten tutkittu sota. Historioitsija Teemu Keskisarja apujoukkoineen kaivautui arkistoihin. Niistä löytyi tarina kenraalien hulluudesta ja rivi-ihmisten mittaamattomista kärsimyksistä. Jokin voima liikutti kymmeniätuhansia miehiä ja hevosia Ruotsista ja Venäjältä näille raukoille rajoille, poloisille pohjan maille. Ulkopolitiikka hankki ystäviä kaukaa ja vihollisia läheltä. Taisteleminen meni sattuneista syistä päin helvettiä. Torakat vilistivät pimeässä savutuvassa. Vaatetäin purema syyhytti. Armeijoiden kimppuun kävivät kylmä, nälkä ja tappavat kulkutaudit. Sota oli mieletön mutta ei seuraukseton. Verinen metsäpolku johti 1700-luvulta kohti uutta Suomea ja suomalaisuutta. Keskisarjalta on aiemmin julkaistu tutkimuksia talvisodasta, vuodesta 1918 ja Suuresta Pohjan sodasta. Hattujen sodassa hän jatkaa lukijoidensa arvostamaa linjaa. Sotahistorian alkuperäislähteet heräävät henkiin. Venäläisten lähteiden ja Venäjän sotahistorian asiantuntijana osallistui kirjantekoon Mirko Harjula.

Historiateos Suomen kuuluisimmasta henkirikoksesta, arkistotutkimusten ja ennen julkaisemattomien lähteiden pohjalta. Suomen luetuin historioitsija Teemu Keskisarja kertoo Kyllikki Saaren koko tarinan ja siihen liittyvät ihmiskohtalot 1950-luvun Suomessa. Tapahtuipa kerran Etelä-Pohjanmaalla 17-vuotiaan tytön surma. Hetki jälkeen sotien, hetki ennen kaupungistumista ja koneistumista, hetki ennen massakulttuuria ja rokkia. Yhden pitäjän, yhden kylän puurot ja vellit. Ihmiset kevätpäivässä ja -yössä 17. toukokuuta 1953. Uskovaiset, pontikankeittäjät, sekatyömiehet, sotaveteraanit, emännät, mummot, lapset, papit, pipit ja komisariot. Kyllikin salattu elämä ja kuolema ja iankaikkinen mysteeri. Arkistojen uumenista, historioitsijan kaivamana ja kertomana. Teemu Keskisarjan kirjoissa kamppailevat pienet, suuret ja keskikokoiset suomalaiset ihmiset. Aiheesta riippumatta Keskisarja etsii ja löytää tositarinansa raa’alla arkistotyöllä. Lukijat ovat kiittäneet myös hänen kerrontatekniikkaansa ja eläväistä kieltään.” Kammottavasta aiheesta huolimatta kirjaa on ilo lukea. Se on malliesimerkki siitä, miten taitavasti tehty tutkimus yhdistettynä vapaampaan ilmaisuun tekee historian eläväksi ja tuo sen iholle.” Raaka tie Raatteeseen -kirjasta Aino-Maria Savolainen, Amman lukuhetki -blogiTeemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti, tietokirjailija ja yrittäjä. Hän on tutkinut muun muassa muinaisia seksuaalirikoksia, Mannerheimia, Aleksis Kiveä, metsäteollisuutta, suomalaisuusliikettä ja sarjamurhaajia.

Historiateos Suomen kuuluisimmasta henkirikoksesta, arkistotutkimusten ja ennen julkaisemattomien lähteiden pohjalta. Suomen luetuin historioitsija Teemu Keskisarja kertoo Kyllikki Saaren koko tarinan ja siihen liittyvät ihmiskohtalot 1950-luvun Suomessa. Tapahtuipa kerran Etelä-Pohjanmaalla 17-vuotiaan tytön surma. Hetki jälkeen sotien, hetki ennen kaupungistumista ja koneistumista, hetki ennen massakulttuuria ja rokkia. Yhden pitäjän, yhden kylän puurot ja vellit. Ihmiset kevätpäivässä ja -yössä 17. toukokuuta 1953. Uskovaiset, pontikankeittäjät, sekatyömiehet, sotaveteraanit, emännät, mummot, lapset, papit, pipit ja komisariot. Kyllikin salattu elämä ja kuolema ja iankaikkinen mysteeri. Arkistojen uumenista, historioitsijan kaivamana ja kertomana. Teemu Keskisarjan kirjoissa kamppailevat pienet, suuret ja keskikokoiset suomalaiset ihmiset. Aiheesta riippumatta Keskisarja etsii ja löytää tositarinansa raa'alla arkistotyöllä. Lukijat ovat kiittäneet myös hänen kerrontatekniikkaansa ja eläväistä kieltään.” Kammottavasta aiheesta huolimatta kirjaa on ilo lukea. Se on malliesimerkki siitä, miten taitavasti tehty tutkimus yhdistettynä vapaampaan ilmaisuun tekee historian eläväksi ja tuo sen iholle.” Raaka tie Raatteeseen -kirjasta Aino-Maria Savolainen, Amman lukuhetki -blogiTeemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti, tietokirjailija ja yrittäjä. Hän on tutkinut muun muassa muinaisia seksuaalirikoksia, Mannerheimia, Aleksis Kiveä, metsäteollisuutta, suomalaisuusliikettä ja sarjamurhaajia.

Kopran sahasuvun historiaLastut lentävät ja purut pöllyävät sahasuvun tarinassa. Koprat ovat kotoisin Valkjärveltä Vuoksen varrelta. Heidän yrityksensä käynnistyi 1930-luvulla pikkuisesta sahailusta ja pirtukaupasta. Sota vei Koprilta kaiken kahteen kertaan. Evakkoina he kotoutuivat Juupajoelle viheliäisiin oloihin. Uusi elämä alkoi ”selässäkannettavalla” sirkkelillä. Sahurin elintila oli ahdas integraattien ja metsäjäjien paineessa. Vastuksia koitui suhdanteiden aallokosta ja tulipaloista. Heikompia ja huono-onnisempia sahoja kaatui vierestä kuin vesakkoa. Koprat tekivät jotain oikein tehdashallissa, metsässä ja neuvottelukabineteissa. Kolmen sukupolven työ, taistelu ja ”sahaamisen himo” tuottivat tulosta. Koprista tuli Suomenmaan suurimpia yksityisiä sahureita. Kun niin perkeleesti sahaa kertoo kansantaloudelle keskeisestä ”auringonlaskun alasta”, johon päivä paistaa vastoin ennustuksia. Historioitsijat Sakari Siltala ja Teemu Keskisarja katsovat psykologisella silmällä perheyritystä,jota jäsentenväliset riidat repivät.

Venäjänkielinen painosMaailman sotahistoria pursuilee kuumia kenttiä, liejuisia peltoja, rauniokaupunkeja ja viidakoita. Mutta vain yksi ainutlaatuinen suurtaistelu on riehunut hyistä korpea ja surkeita soita halkovalla pikkutiellä, vyötärönvahvuisessa hangessa, pitkässä ja pimeässä pakkasyössä, jäälakeuden yllä kumottavan kuutamon valossa. Mitä tapahtui Suomussalmen palavien kylien loimussa, "ei kenenkään erämaassa" ja Raatteen tiellä, miten ja miksi? Kuinka hiihtojoukot ja konearmeijan divisioonat iskivät yhteen ja miltä sota tuntui suomalaisista ja neuvostoliittolaisista rivimiehistä? Näihin kysymyksiin vastaa palkittu historioitsija Teemu Keskisarja. Armottomien alkuperäislähteiden pohjalta Raaka tie Raatteeseen kertoo Suomen kohtalonhetkistä ja suurtaistelun pienistä ihmisistä. Kääntäjä: V. S. Mareev

Teemu Keskisarjan tutkimus painottuu Suuren Pohjan sodan vähän tunnettuihin taisteluihin. Päähenkilöt ovat etupäässä suomalaisia, pieniä, suuria ja keskikokoisia ihmisiä.

Jättipokkari. Kolkko kevätyö sota-ajan hiljentämässä kylässä, kolkuttelija korpimökin ovella. Kasa viattomia vainajia, veriteko vailla vertaa ja sielutieteellistä selitystä. Suomen oikeuslaitos koetuksella armottoman poikkeustapauksen paineessa. Historioitsija Teemu Keskisarja vaihtaa nyt aiheensa kansakunnan kohtaloista rikollisten piruparkojen ihmiskohtaloihin. Päähenkilönä on maalari Toivo Harald Koljonen, jota aikalaiset vuonna 1943 tituleerasivat joukkomurhatyöntekijäksi. Kirves rakentuu dekkarin muotoon, mutta nojaa perinpohjaisiin arkistotutkimuksiin. Mistä on peräisin maksimaalinen pahuus, julmuus tai hulluus? Yhdestä teosta avartuu näkökulma rikosten ja rangaistusten historiaan. Kirves heiluu paitsi murhaaseena myös kuolemantuomioiden toimeenpanossa. Suuri yleisö muistaa mysteereistä lähinnä Ulvilan, Kyllikki Saaren ja Bodom-järven. Loppuun jauhettua peruskauraa! Keskisarjan kertomat tarinat ovat tuntemattomampia, todempia, pimeämpiä ja punaisempia.

Militärhistorien är bräddfylld med berättelser om nedbrända krigszoner, leråkrar, ruinstäder och djungler. Men i stort sett bara ett betydelsefullt slag har utspelat sig i ödemarken kring en landsväg, omgärdad av isiga skogar och midjedjup snö, under långa mörka vinternätter enbart upplysta av månskenet. Vid Raatevägen nära den ryska gränsen i mellersta Finland inringade och utplånade finländarna två fastfrusna, tungt utrustade och numerärt överlägsna sovjetiska divisioner under finska vinterkriget (1939 1940). Världsmedierna rapporterade snart om den osannolika framgången. Hur uppfattades blodbadet av fotsoldaterna på den finska och den sovjetiska sidan? I den prisbelönta Döden vid Raatevägen skildras det ofantliga kaoset som det stora slaget ledde till, där huvudrollerna inte spelades av militära befälhavare utan av helt vanliga soldater som kämpade i ett nedfruset helvete . TEEMU KESKISARJA (f. 1971) är en av de mest lästa finska historikerna och jämförs med såväl Antony Beevor som Peter Englund. Keskisarja har skrivit en rad prisbelönta böcker om olika historiska skeenden och arbetar som adjungerad professor vid Helsingforsuniversitet. "Tyngdpunkten ligger på skildringen av den enskilde soldatens erfarenheter hämtade från brev och dagböcker och inte minst från nertecknade intervjuer med soldater, officerare och civilpersoner, som var vittne till händelseförloppen. Berättelsen ger fasansfulla närbilder." Ölandsbladet "Genom att han fokuserar på människor och talande detaljer har det blivit en mycket läsvärd skildring. Författaren har inte utan skäl jämförts med Peter Englund och Antony Beevor, även om stilen är något annorlunda." Östra Småland"Den osannolika segern och finnarnas oortodoxa stridsmetoder blev omedelbart till världshistoria och har behandlats i mängder av böcker och skrifter. Trots det tillför Teemu Keskisarjas bok något nytt. Genom en djupdykning i arkiven låter han vanligt folk komma till tals med talande detaljer om de extremt hårda stridsförhållandena på båda sidor om fronten." Nerikes Allehanda