Titus Livius

Titus Liviuksen laajan Ab urbe condita -teoksen 26. kirja Hannibalin sota: Kaupunkien muurit järkkyvät muodostaa puunilaissotaa käsittelevässä kirjasarjassa käännekohdan, kun aiemmin roomalaisten kannalta perin synkkä ja pelottava sotatilanne on saamassa uutta, varovaista toiveikkuutta. Seitsemän vuotta ovat roomalaiset taistelleet vuonna 218 eaa. Alppien yli tullutta karthagolaista Hannibalia ja hänen sotapäälliköitään vastaan puolustaakseen valtakuntansa alueita Italiassa, lähisaarilla ja Hispaniassa. Vuosi 211 on ollut surun ja menetysten vuosi: Hispanian joukkoja johtaneet Publius ja Gaius Cornelius Scipio ovat menehtyneet taistelukentälle. Onneksi Sisiliassa on Syrakusan kaupunkia piirittänyt Marcus Claudius Marcellus saanut sen vihdoin vallattua. Etelä-Italiassa, Tarentumin satamakaupungissa, isännöi Hannibal mutta ei ole kuitenkaan onnistunut saamaan haltuunsa linnavuorta ja karkottamaan sitä sinnikkäästi puolustanutta roomalaista varusväkeä. Campaniassa roomalaiset ovat myös entisestään tiukentamassa karthagolaisten puolen valinneen Capuan saartoa. Livius toteaakin, että sodassa vallitsi nyt jonkinlainen voimien tasapaino. Paljon jännitystä mahtuu vielä tähänkin vuoteen, ja varsinaisen pakokauhun Hannibal saa aikaan uhkaamalla itse Rooman muureja ja valmistautumalla marssimaan kaupunkiin. Samaan aikaan idästä, Kreikan mantereelta, missä Makedonian kuningas Filippos on pyrkinyt laventamaan valtaansa, kantautuu Roomaan hyviä uutisia: konsuli Marcus Valerius Flaccus oli solminut liittolaissopimuksen Aitolian kanssa. Suurimman ilon roomalaisille ja valtavan pettymyksen puunilaisille tuottaa kuitenkin nuori, toiveita herättävä Publius Cornelius Scipio valtaamalla alkuvuonna 209 eaa. karthagolaisten Hispaniaan perustaman hallintokeskuksen, Uuden Karthagon.

Liviuksen toisen puunilaissodan kuvauksen kymmenes ja viimeinen kirja on roomalaisten ja ennen kaikkea heidän ylipäällikkönsä Publius Scipio Africanuksen suurta voittokulkua. Samaan aikaan, kun Hannibal palaa pettyneenä takaisin Karthagoon varautuakseen viimeiseen suureen taisteluun, hänen Pohjois-Italiaan suurin toivein ehtinyt veljensä Magon häviää roomalaisille, loukkaantuu kuolettavasti ja menehtyy matkalla kotiin. Scipiota sen sijaan ei pysäytä mikään. Hän voittaa karthagolaisiin liittyneen kuningas Syfaksin ja ylipäällikkö Hasdrubal Giskon yhdistyneet joukot, ottaa haltuunsa Karthagon lähellä olevia kaupunkeja ja mittailee jo mielessään Karthagon muurien vahvuutta. Hannibal tajuaa, että Karthagon ainoa pelastus on saada aikaan rauha roomalaisten kanssa. Karthagolaiset yrittävät rauhananojien välityksellä ja ylipäälliköiden välisin neuvotteluin vakuuttaa rauhantahtoaan, mutta Scipion sanelemat ehdot ovat heille liian kovat. Niin ryhdytään viimeiseen, ratkaisevaan, ns. Zaman taisteluun. Se päättyy Scipion voittoon. Hannibalin yli kuusitoistavuotinen, paljon molemminpuolisia menetyksiä ja kärsimyksiä aiheuttanut sota on ohi. Livius tarjoaa lukijoilleen myös ripauksen romantiikkaa Scipion ystävän ja taistelutoverin, numidialaisen Masinissan traagisen rakkaustarinan myötä. Roomassa taas iloitaan ja riemuitaan kaupungin juhliessa Scipio Africanuksen ennennäkemättömän komeaa triumfia.

Publius Cornelius Scipioon kohdistuvat odotukset ovat kasvaneet entisestään. Hänet oli valittu vuoden 204 eaa. konsuliksi, ja toimialueellaan Sisiliassa hän valmentaa joukkojaan ja värvää uusia toiveenaan päästä Karthagon maaperälle sotimaan. Mutta vielä kerran Scipion kykyä toimia ylipäällikkönä epäillään. Käytyään valtaamassa senaatin käskystä Bruttiumin rannikkokaupungin Lokroin, Scipio jättää kaupunkia turvaamaan väärän henkilön, joka kohtelee kaupunkilaisia kaltoin ja tärvelee Scipion maineen. Scipio onnistuu kuitenkin vakuuttamaan häntä tutkimaan lähetetyt virkamiehet ja saa luvan siirtyä Afrikan puolelle. Hän rantautuu joukkoineen ”Kauniin jumalan” niemelle, jota vastapäätä, lahden toisella puolella kohoavat Karthagon muurit. Pelästyneet karthagolaiset kutsuvat avukseen Hispaniassa mainetta saavuttaneen Hasdrubal Giscon sekä läntisen Numidian kuninkaan Syfaksin, joka Scipion pettymykseksi on siirtynyt kannattamaan karthagolaisia. Scipiolla taas on vahvana tukenaan legioonapäällikkönsä Gaius Laelius ja liittolaisenaan Itä-Numidian kuninkaan Galan poika Masinissa. Hannibalin sota on edennyt jännittävään vaiheeseen. Tähän kirjaan Livius on sisällyttänyt pari mielenkiintoista tarinaa. Toinen niistä kertoo Itä-Numidian valtataisteluista Masinissan isän kuoltua ja toinen vanhasta ennustuksesta, joka saa roomalaiset lähtemään matkalle Vähään-Aasiaan noutamaan Idavuoren Suuren Äidin Roomaan.

Unver nderter Nachdruck der Originalausgabe von 1882.

Unver nderter Nachdruck der Originalausgabe von 1882.