Virginie Despentesin esikoisromaani, josta tehtiin myös menestyselokuva. Raaka ja julma kahden nuoren tytön kilpajuoksu välinpitämättömyyden ei-kenenkään-maassa kohti ainoaa, viimeistä rajaa, jonka edessä he suostuvat nöyrtymään. Tytöt kohtaavat toisensa sattuman oikusta, mutta omituinen kohtalo sitoo heidät yhteen: yhdessä he ovat vielä nuorempia, pahempia ja ilkeämpiä kuin yksinään. Heitä yhdistää sanaton ymmärrys, joka saa heidät juomaan, naimaan ja tappamaan, kostamaan kaiken sen minkä jumalat riistivät tytöiltä jo syntymässä. Pane mua edustaa sitä uuden ranskalaisen naiskirjallisuuden rajua, eroottisseksuaalista aaltoa, johon kuuluvat myös Alina Reyesin Lihanleikkaaja ja Marie Darrieussecqin Sikatotta. Despentesin romaanin tytöt Manu ja Nadine ovat "kaksipäinen hirviö", häikäilemätön pari, joka elää kuin viimeistä päivää ja kokeilee miten pitkälle pahuus voi ihmisessä mennä. Manu ja Nadine ovat Thelman ja Louisen extrême-versio, joiden elämän muodostavat seksi, viina, huumeet, syömishäiriöt ja tappaminen, ja jotka lopulta karauttavat kuilun pohjalle Nirvana korvalappustereoissa pauhaten. ”Tämä road movien tapainen kertomus, Thelma ja Louise toiseen potenssiin, roiskauttaa seksin ja verilöylyt lukijan silmille.” – Marja-Riitta Vainikkala, Kaleva ”Pane mua on kuin paljon puhutun tyttöenergian kärjistymä, sitä mitä se voisi olla äärimmilleen vietynä. Se kumoaa feminismin rajat, perinteiset naisasiat kääntyvät päälaelleen ja kirjan naiset rikkovat kaikki tabut ja leikkivät niillä.” – Tiina Laine, Warkauden Lehti ”Räävitön, lahjomaton, aito. Dialogi toimii ensiluokkaisesti, tausta-ainekset ovat todella mietittyjä.” – Tarja Lipponen, Trendi ”Manun ja Nadinen rinnalla elokuvan Thelma ja Louise ovat kuin alakoulun opet kesäretkellä.” – Arja Andersson, Ilta-Sanomat