Louise Glück

Teoksellaan Villi iiris (The Wild Iris 1992) nobelisti Louise Glück murtautui lopullisesti yhdysvaltalaisten lukijoiden tietoisuuteen. Hengästyttävän kauniit runot tutkivat luontoa, kuolevaisuutta, aikaa, hengellisyyttä, identiteettiä ja rakkautta, ja päätyvät ylistämään elämän tulikoetta - kirjailijan jo tutuksi tulleella, selkeällä ja varmalla käsialalla. Teos palkittiin Pulitzer-runopalkinnolla vuonna 1993. Kirja sai myös Poetry Society of America -seuran jakaman William Carlos Williams -palkinnon. "Louise Glück on runoilijana voimallinen ja unohtumaton hahmo. Hänen runoutensa on saavuttanut epätavallisen tason, jolla se ei ole sen enempää ’tunnustuksellista’ kuin ’intellektuaalistakaan’ sanojen tavallisissa merkityksissä, joita usein pidetään vastapooleina runouden elämässä [...]. Mikä ihmeellinen kirja Villi iiris onkaan, ilmestyessään tämän vuosisadan loppuessa, kukkien kielellä kirjoitettuna." -- Helen Vendler, The New Republic "On vain harvoja elossaolevia nykyrunoilijoita, joiden uuteen teokseen tarttuu aina yhtä innokkaasti. Louise Glück komeilee tuon listan kärjessä. Hänen runojensa tunteen intensiivisyys ja retorinen voima ovat kiistattomia. [...] Niille on ominaista pakoton hallinnan tuntu ja ilmaisun selkeys, joka skalpellin tavoin viiltää halki utuverhon toivon ja tuskan väliltä." -- David Biespiel, The Washington Post

Trofast och ädel natt är Nobelpristagaren Louise Glücks senaste diktsamling och den första som delvis består av korta prosadikter. Det är en tillbakablick över livet av en konstnär på en imaginär engelsk landsbygd, en tillbakablick från någon som vet att tiden är bakom honom, barndomens mystik formad och berättad från en fjärran strand långt senare i livet. En samling som i sitt mörker skänker hopp om hur förtrollande alldagligheten kan vara i sin närvaro och vilken magi som ännu återstår. Trofast och ädel natt är Louise Glücks tolfte diktsamling och prisades med National Book Award.

Rapt new collection of fifteen poems and sequences, in hardback, from the recipient of the Nobel Prize in Literature 2020.

WINNER OF THE NOBEL PRIZE IN LITERATURE A haunting book by a poet whose voice speaks of all our lifetimes Louise Gl ck's thirteenth book is among her most haunting. Here as in the Wild Iris there is a chorus, but the speakers are entirely human, simultaneously spectral and ancient. Winter Recipes from the Collective is chamber music, an invitation into that privileged realm small enough for the individual instrument to make itself heard, dolente, its line sustained, carried, and then taken up by the next instrument, spirited, animoso, while at the same time being large enough to contain a whole lifetime, the inconceivable gifts and losses of old age, the little princesses rattling in the back of a car, an abandoned passport, the ingredients of an invigorating winter sandwich, a sister's death, the joyful presence of the sun, its brightness measured by the darkness it casts. "Some of you will know what I mean," the poet says, by which she means, some of you will follow me. Hers is the sustaining presence, the voice containing all our lifetimes, "all the worlds, each more beautiful than the last." This magnificent book couldn't have been written by anyone else, nor could it have been written by the poet at any other time in her life.

A major career-spanning collection from the inimitable Nobel Prize-winning poetFor the past fifty years, Louise Glück has been a major force in modern poetry, distinguished as much for the restless intelligence, wit and intimacy of her poetic voice as for her development of a particular form: the book-length sequence of poems. This volume brings together the twelve collections Glück has published to date, offering readers the opportunity to become immersed in the artistry and vision of one of the world's greatest living poets. From the allegories of The Wild Iris to the myth-making of Averno; the oneiric landscapes of The House on Marshland to the questing of Faithful and Virtuous Night - each of Glück's collections looks upon the events of an ordinary life and finds within them scope for the transcendent; each wields its archetypes to puncture the illusions of the self. Across her work, elements are reiterated but endlessly transfigured - Persephone, a copper beech, a mother and father and sister, a garden, a husband and son, a horse, a dog, a field on fire, a mountain. Taken together, the effect is like a shifting landscape seen from above, at once familiar and unspeakably profound.

I Ett byliv låter Louise Glück en mängd röster från byns alla invånare komma till tals. Från vimlet kring fontänen till baren och arbetet på fälten, under ungdomsfesterna på stranden och bakom stängda fönster och dörrar. Berättaren växlar från dikt till dikt, men huvudpersonerna förblir desamma. De är två stycken och ryms båda i bokens titel: Byn och livet. Glück skriver fram en upptäcktsfärd genom de båda. Ett byliv är en samling dikter som rör sig mellan hopp och dystert iakttagande, som lätt och melodiskt fångar vardagslivet, dess pauser och tomrum. Det är dikter som beskriver det omvälvande i det alla redan vet. Louise Glück är född 1943 i New York och belönades 2020 med Nobelpriset i litteratur. Hon debuterade som poet 1968 och Ett byliv är hennes elfte diktsamling som nominerades till Griffiin Poetry Prize.

The probing essays collected in American Originality scrutinise the terms we use to think about recent American poetry, its antecedents (not just Whitman and Dickinson but Ovid, Rilke, Thomas Mann, Keats) and its future, questioning how we distinguish between work that is unique and work that is original, carefully delineating the allure of both 'shared traditions' and 'the cult of illogic'. Attentive always to risk and danger, Louise Glück illuminates how the poet at work moves between panic and gratitude, agony and resolution. Essays on specific writers and on the larger themes of American literature introduce the terms by which she reads and celebrates ten younger poets whose work she has advocated. Studded with brilliant insights into her own practice and the work of her contemporaries, this is an essential book for any interested reader of new poetry.

Louise Glücks sjette diktsamling, "The Wild Iris", utkom i 1992. For denne samlingen mottok hun Pulitzer-prisen i 1993 og William Carlos Williams Award. "Vill iris" er av mange regnet som Louise Glücks hovedverk. Gjennom et år i og omkring en hage - en konkret hage, kanskje forfatterens egen hage i Vermont, og en allegorisk, generell hage - foregår en samtale om livet på jorden, mellom blomstene i hagen, en gartner og en guddom. Blomstene i diktene er, som mennesket, underlagt nådeløse naturbetingelser, og det organiske livet i hagen, fargesprakende, syklisk, gjensidig forbundet, stilles opp mot menneskets hjelpeløshet i møte med livets overganger.

WINNER OF THE NOBEL PRIZE IN LITERATURE The collected works of the inimitable Pulitzer Prize-winning poet It is the astonishment of Louise Gl ck's poetry that it resists collection. With each successive book her drive to leave behind what came before has grown more fierce, the force of her gaze fixed on what has yet to be imagined. She invented a form to accommodate this need, the book-length sequence of poems, like a landscape seen from above, a novel with lacunae opening onto the unspeakable. The reiterated yet endlessly transfigured elements in this landscape--Persephone, a copper beech, a mother and father and sister, a garden, a husband and son, a horse, a dog, a field on fire, a mountain--persistently emerge and reappear with the dark energy of the inevitable, shot through with the bright aspect of things new-made. From the outset ("Come here / Come here, little one"), Gluck's voice has addressed us with deceptive simplicity, the poems in lines so clear we "do not see the intervening fathoms." From within the earth's bitter disgrace, coldness and barrenness my friend the moon rises: she is beautiful tonight, but when is she not beautiful? To read these books together is to understand the governing paradox of a life lived in the body and of the work wrested from it, the one fated to die and the other to endure.

Vuoden 2020 Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen yhdysvaltalaisen Louise Glückin (s. 1943) kolmastoista runoteos Talvisia reseptejä kollektiivista (Winter Recipes from the Collective) kuuluu hänen unohtumattomimpiin saavutuksiinsa. Talvisia reseptejä kollektiivista on kuin kamarimusiikkia, kutsu tuohon äänien valtakuntaan, joka on kyllin pieni että jokainen instrumentti saa sointinsa kuuluville vaimentumattomana, kunnes seuraava ääni poimii sen ja vie mukanaan maailmaan, joka on yhtä aikaa aavemainen, inhimillinen ja esiaikainen. Teoksessa kokonainen äänten kuoro kertoo vanhuuden lukemattomista lahjoista ja menetyksistä, sisaren kuolemasta, takapenkillä kikattavista pikku prinsessoista, hylätystä passista, virkistävän talvivoileivän salaperäisistä ainesosista, auringon läsnäolosta ja kirkkaudesta, jota sen luoman varjon pimeys mittaa." Jotkut teistä tulevat tietämään mitä tarkoitan", runoilija sanoo ja tarkoittaa: jotkut teistä tulevat seuraamaan minua. Hänen äänessään kuuluvat kaikki ikävuotemme, "kaikki maailmat, jokainen edellistä kauniimpana." Kukaan muu kuin Louise Glück ei olisi voinut kirjoittaa tätä ihmeellistä kirjaa, eikä runoilija itse olisi voinut kirjoittaa sitä missään muussa elämänsä vaiheessa.

Vuoden 2020 kirjallisuuden Nobelin palkinnon saaja Louise Glück aloitti julkaisevana kirjailijana jo vuonna 1962. Uran huipentanutta Nobelia edelsi nimitys Yhdysvaltain Päärunoilijaksi vuonna 2003 ja alkuvuodesta 2020 myönnetty Tomas Tranströmer -palkinto. Laajan ja korkeatasoisen runotuotantonsa lisäksi Glück tunnetaan myös hienona esseistinä. Kokoelmassaan Esseitä amerikkalaisuuden ytimestä hän käsittelee sekä amerikkalaisen kulttuurin syviä ominaispiirteitä että yleismaailmallisia aiheita. Tuore nobelisti ottaa käsittelyynsä myös romaanitaiteen ja esittää analyysinsa tarinoiden kertomisen perimmäisestä luonteesta. Tässä kirjassaan Glück ottaa lukijan mukaansa matkalle pohtimaan, miksi onnellisuuden kaipuuseen liittyy myös pelon tunteita. Hän pohtii myös nykyihmisen vieraantumisen tuntoja sekä kirjallisuuden ikiaikaista koston teemaa. Kaiken tämän hän tekee myyteistä ja klassisesta kulttuurista ammentavalla näkemyksellä ja sanataiteilijan herkällä vaistolla. Louise Glückin suomennettuja runoja sisältyy antologiaan Merenvaahdon palatsi (Aviador, 2019), ja vuoden 2021 alkuun mennessä hänen runojaan julkaisee myös Enostone. Nobel-komitea perusteli New Yorkissa vuonna 1943 syntyneen Glückin valintaa vuoden 2020 kirjallisuusnobelistiksi tämän ”erehtymättömästä runollisesta äänestä, joka koruttomalla kauneudellaan tekee yksilöllisestä elämäntavasta universaalia.”

I Meadowlands skildrar Nobelpristagaren Louise Glück en skilsmässa parallellt med slitningarna i relationen mellan Odysseus och Penelope. Smärtfyllt men med en träffsäker humor fångar Glück på sitt karaktäristiska vis hur kärleken falnar för att försvinna i intet.

Vinner av Nobelprisen i litteratur 2020. I gresk mytologi blir Demeters datter Persefone bortført av Hades til underverdenen. Sorgen får Demeter til å legge ned virksomheten som grødens gudinne, og det blir misvekst og sult på jorda. Konflikten løses ved at Persefone sendes opp for å tilbringe to tredjedeler av året hos mora på Olympen, mens hun resten av året sitter som Hades' hustru i dødsriket. Det er vinter og frost. Fortvilelsens tid. En jente blir bortført; kanskje kommer hun ikke tilbake, kanskje kommer hun tilbake som kvinne, tilsølt med rød saft. Med myten om Persefone som utgangspunkt kretser "Averno" rundt det bristende båndet mellom mor og datter. Hos Glück er myten en kilde til grunnleggende menneskelige forestillinger om tap og forfall, og den gir brensel til frykten for isolasjon og glemsel, aldring og død - og kjærlighetens opphør.

För Vild iris belönades Louise Glück med Pulitzerpriset och det är en diktsamling som är tydlig i sin visionära poetik, uppdelad i tre delar och tre röster: trädgårdens blommor, den poetiska trädgårdsmästaren och trädgårdens allvetande metafysiska gud. Alla med direkta och krävande röster som fruktar döden såväl som livet och dess förgänglighet. Blommorna fokuserar på vårens ankomst efter vinterns kalla nätter och för trädgårdsmästaren blir skötseln ett sätt att undvika en haltande relation. Rösterna blir till en blick ner i våra egna inre djup och brottas med förtvivlan, döden, återfödsel och ensamhet. Louise Glück är en av den amerikanska lyrikens mest beundrade och inflytelserika poeter som 2020 belönades med Tomas Tranströmer-priset samt Nobelpriset med motiveringen: "för hennes omisskännliga poetiska röst, som med sträng skönhet gör den enskilda människans existens universell."

Finalist for the 2005 National Book Critics Circle Award in Poetry—an erotic, powerful collection An Atlantic choice for “Best American Poetry of the 21st Century (So Far)” “One of the best books of contemporary poetry.”—Victoria Chang, Huffington Post “Vital, immediate, and cinematic in scope.”—Library Journal (Best Poetry of 2005) Selected by Nobel Prize laureate and competition judge Louise Glück as the 2004 winner of the Yale Younger Poets prize, Richard Siken’s Crush is a powerful collection of poems driven by obsession and love. Siken writes with ferocity, and his reader hurtles unstoppably with him. His poetry is confessional, gay, savage, and charged with violent eroticism. In the world of American poetry, Siken’s voice is striking. In her introduction to the book, Glück hails the “cumulative, driving, apocalyptic power, [and] purgatorial recklessness” of Siken’s poems. She notes, “Books of this kind dream big. . . . They restore to poetry that sense of crucial moment and crucial utterance which may indeed be the great genius of the form.”

Detta är ett lyriskt och eftertänksamt verk som målar upp en levande bild av en landsbygdssamhälle. Med djup insikt och poetisk grace utforskar Glück teman som tid, natur och mänsklig erfarenhet, och fångar läsarna med sin utomordentliga berättarkonst.

Vuoden 2020 kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittanut yhdysvaltalainen Louise Glück (s. 1943) julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Firstborn vuonna 1968, mutta hänen uransa lähti kovaan nousukiitoon vasta 1990-luvulla. Hän on saanut lähes kaikki merkittävimmät yhdysvaltalaiset kirjallisuuspalkinnot (Pulitzer, National Book Award, Bollingen Prize) ja on näin yksi oman sukupolvensa tunnetuimmista ja arvostetuimmista runoilijoista. Louise Glück käsittelee tuotannossaan muun muassa traumoja, himoa, luontoa, lapsuutta, kuolemaa, erilaisia vastavoimia sekä pitkälti omakohtaisia teemoja ja muistoja. Hänen runojensa aineistoa ovat usein myytit ja tarut, joiden aineksia hän näkee modernissa maailmassa. Hänen esikuvinaan on pidetty muiden muassa Robert Lowellia, Rainer Maria Rilkea, Emily Dickinsonia ja Elizabeth Bishopia. Itse hän mainitsee lisäksi Léonie Adamsin ja Stanley Kunitzin." Glückillä on runollinen ääni, josta ei voi erehtyä, ja se tekee koruttomalla kauneudellaan yksilöllisestä olemassaolosta universaalia. Hän etsii yleismaailmallista, ja niin tehdessään hän hakee inspiraatiota myyteistä ja klassisista aiheista, jotka ovat mukana suurimmassa osassa hänen töitään.” Vuoden 2020 kirjallisuuden Nobel-palkintokomitean lausunto." Glück kuuluu amerikkalaisen nykykirjallisuuden huomattavimpiin lyyrikoihin. Hänen tuotannossaan on myös paljon huumoria ja nokkeluutta”. Anders Olsson, Nobel-komitean puheenjohtaja. Tämä kirja on uusin Louise Glückiltä julkaistu teos. Se on suomennettu alkuperäisteoksesta Faithful and Virtuous Night (2014).