Reino Myllymäki

Business Case -termille ei ole vakiintunut yksikäsitteistä suomenkielistä vastinetta. Termillä tarkoitellaan projektin tai investoinnin tekemisen käynnistyspäätöksen tueksi tehtyä selvitystä, joka huomioi kustannukset, hyödyt, hyöty-kustannusanalyysin, riskit sekä muut asiat, joita ei voida muuttaa rahaksi. Joka vuosi Suomessa käynnistetään tuhansia kehitysprojekteja ilman kunnollisia perusteluja. Joka vuosi suuri määrä projekteja ylittää budjettinsa. Asioilla saattaa olla yhteys, sillä projektin perusteleminen Business Casen avulla pakottaa sekä laskemaan kustannukset perusteellisesti että miettimään muitakin asioita, jotka ovat onnistumisen edellytyksiä. Tietokirjailija, tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki on koulutukseltaan kustannusinsinööri, jolla on yli 20 vuoden kokemus kustannuslaskennasta, kehitysprojektien perustelemisesta ja tietohallinnon johtamisesta.

Kesällä 1942 Suomi oli hankalassa tilanteessa. Ennen talvisotaa, talvisodan ja välirauhan aikana sekä jatkosodan alussa hankittu hävittäjälentokonekalusto oli kulumassa sekä määrällisesti että laadullisesti loppuun. Hävittäjäkaluston parhaimmistoa edusti Brewster 239, joita oli jäljellä kolmisenkymmentä. Kaikkiaan kunnossa olevien hävittäjäkoneiden aallonpohja saavutettiin lokakuussa 1942, jolloin kunnossa oli 89 hävittäjälentokonetta, joista 19 Brewsteriä. Tilanne tuli tuskin yllätyksenä ja sen korjaamiseksi tehtiin töitä sekä Ilmavoimien esikunnassa että Valtion Lentokonetehtaalla. Kesällä 1942 tilattiin sekä VL Myrskyn koe- että suursarja, yhteensä 50 konetta. Syksyllä 1942 tilattiin sitten Brewster 239:n kopio VL Humu (90 konetta), Morane-Saulnier M. S.406 -koneiden varustaminen Klimov M-105P -moottoreilla (lopulta 45 konetta) ja Daimler-Benzin DB 605 -moottoriin perustuva puurakenteinen hävittäjä, VL Pyörremyrsky, jota kaavailtiin rakennettavan 50 konetta. Kirja valaisee Suomen tilannetta vuonna 1942 sekä esittelee toteutumattomat ja toteutuneet kehitys- ja hankintaprojektit. Kirjan kirjoittaja on ilmailuhistorian harrastaja, joka on toiminut VL Myrsky II -projektin tiedottajana vuodesta 2013 ja on kirjoittanut aihealueelta useita kirjoja ja julkaisuja.

26.11.1953 kokoontui 13 rohkeaa miestä perustamaan Reikäkorttiyhdistyksen riippumattomaksi tietojenkäsittelyn aatteelliseksi yhdistykseksi. Alussa omaksutut periaatteet - merkkiriippumattomuus, pysyttely alan palkkaneuvottelujen ulkopuolella sekä liikejäsenten hyväksyminen yhteisöjäseniksi ja muidenkin kuin johtajien hyväksyminen henkilöjäseniksi - ovat kantaneet yhdistyksen ja sen ympärille muodostuneen yhteisön kehitystä jo 70 vuoden ajan. Sen sijaan teknologia on koko ajan muuttunut. Viisi vuotta Reikäkorttiyhdistyksen perustamisen jälkeen käynnistettiin Suomessa ensimmäinen varsinainen tietokone. Reikäkorttiyhdistyksessä nähtiin uuden teknologian merkitys, ja nimi vaihtui Tietokoneyhdistykseksi syksyllä 1960. Tietojenkäsittely levisi pääkaupunkiseudulta koko maahan. Tähän reagoitiin 1960-luvun puolessa välissä perustamalla alueellisia kerhoja, jotka muuttuivat itsenäisiksi yhdistykseksi ja perustivat kattojärjestökseen Tietojenkäsittelyliiton, joka aloitti toimintansa vuoden 1972 alussa. Alueellisten jäsenyhdistysten määrä kasvoi 1970- ja 1980-luvulla ja 1980-luvun alussa liiton jäseniksi saatiin ensimmäiset teemayhdistykset. Samaan aikaan Tietojenkäsittelyliiton rinnalle perustettiin Tietotekniikan Liitto, jonne koko toiminta keskitettiin vuonna 1986. Henkilökohtaisen tietokoneen kehitys, valmisohjelmistot, tietoliikenne, BBS-purkit, Internet, selaimet, sähköposti ja sosiaalisen media muuttivat tietojenkäsittelyalaa ja työtehtäviä perusteellisesti. Niinpä Tietotekniikan Liitto päätti vaihtaa vuonna 2013 nimekseen Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry. Yhdeksän vuotta myöhemmin nimi lyhennettiin TIVIA ry:ksi. Kehitys ei ole hidastunut eikä pysähtynyt - päinvastoin! Tietotekniikan käyttö on edelleen laajentunut. Sen kuluttama energia ja luonnonvarat sekä tuottamat kasvihuonepäästöt ja jätteet ovat muodostuneet uudeksi huolenaiheeksi. Myös tekoäly uusine sovelluksineen tuo pohdittavaa - mittaamattomien mahdollisuuksien lisäksi - etenkin alan etiikan suhteen. TIVIA ry edeltäjineen on ollut tekemässä tieto- ja viestintätekniikalla tulevaisuutta jo 70 vuoden ajan, eikä tekemistä tule puuttumaan tulevaisuudessakaan.

Vuonna 1918 Lohtajalla syntynyt ylioppilas Paavo Kahla suoritti Ilmavoimien Reserviupseerikoulun tähystäjälinjan vuosina 1938-1939 ja joutui melkein suoraan ylimääräisiin harjoituksiin ja talvisotaan. Ensimmäinen sotalento oli jotain muuta kuin mitä Kauhavalla oli opetettu ja järkytys nuorelle vänrikille. Tästä huolimatta hän suoritti menestyksekkäästi 50 sotalentoa. Välirauhan aikana hän aloitti opinnot valmistuakseen metsänhoitajaksi ja kutsu kertausharjoituksiin tavoitti hänet Hyytiälästä 18.6.1941. Vastuuntuntoisena ja tarkkana tähystäjänä ja esimiehenä hänestä muodostui eräänlainen suomalaisen sotilaan perikuva: ammattitaitoinen, vaatimaton, tunnollinen ja huumorintajuinen. Hänelle myönnettiin ansioistaan Mannerheim-risti jo 26.4.1942. Pian Mannerheim-ristin myöntämisen jälkeen Paavo Kahla sai myös onnekkaan lentäjän maineen. Rutiininomaisella tiedustelulennolla 12.8.1942 koneeseen osui yksi luoti, joka surmasi nuoren ohjaajan. Punnittuaan vaihtoehtoja Kahla kiipesi Fokker C. X -syöksypommittajan kuomun yli kuolleen lentäjän syliin ja ohjasi koneen kotikentälle. Paavo Kahla suoritti talvi- ja jatkosodassa yli 300 tiedustelulentoa ja joutui vielä Lapin sotaan kalustona sama Fokker C. X, jolla oli menty viisi vuotta aiemmin talvisotaan. Hän valmistautui jo kotiuttamiseen, mutta velvollisuudentuntoisena hän lähti vielä yhdelle tiedustelulennolle 23.10.1944. Siltä lennolta hän ja hänen ohjaajansa eivät tulleet takaisin. Heidät löydettiin vasta syksyllä 1945 Kittilän Hanhimänniköstä Aakenustunturin ja Levin puolestavälistä. Kahla siunattiin Kokkolan Marian hautausmaan sankarihautaan 24.11.1945. Hävittäjälentäjistä ja ohjaajista on kirjoitettu paljon sankaritarinoita, tähystäjistä vähemmän. Tämä kirja osaltaan paikkaa tuota puutetta: se kertoo tiedustelulentokoneen tähystäjän, Mannerheim-ristin ritari kapteeni Paavo Kahlan (1918-1944) tarinan. Kirjan kirjoittaja Reino Myllymäki on kokkolalaissyntyinen ilmailuhistorian harrastaja.

Erilaiset kielikuvat, sananlaskut, lentävät lauseet ja sanonnat ovat kielemme rikkaus. Niitä käytetään paljon mutta ymmärretäänkö niitä ollenkaan - tai mikä vielä pahempaa - ymmärretäänkö ne kokonaan väärin? Elämme tietoyhteiskunnassa mutta sanonnoista yhä useampi on kotoisin ajalta, jolloin kansamme eli metsästyksestä ja maanviljelystä. Kieli muuttuu ja samalla vanhojen sanojen ja sanontojen merkitys hämärtyy. Toisaalta tuotamme jatkuvasti uusia fraaseja ja lausahduksia, joiden merkitys ei ole myöskään selvä. Pöhinää? Työelämän oikein ja väärin ymmärretyt sanonnat auttaa lukijaansa ymmärtämään työelämässä käytettyjä fraaseja ja sananlaskuja. Kirja syntyi Sano se selvästi! Muutosviestinnän opas -kirjan kirjoittamisen yhteydessä auttamaan muutosviestinnän ymmärtämistä. Kirja on kuitenkin itsenäinen kokonaisuus. Kirjan kirjoittaja Reino Myllymäki on kokenut ammattimentori, tietokirjailija, kolumnisti ja blogikirjoittaja, jolla on vuosien kokemus tietotekniikan hyödyntämisen johtamisesta ja muutosjohtamisesta.

Uusi julkaisu esittelee VL Myrsky hävittäjälentokoneen taustat ja kehitystyön aina ensilentoon saakka sekä entisöinti-idean synnyn ja entisöinnin etenemisen vuosina 2013-2014. Julkaisussa on esitelty myös vuoden 1939 hävittäjähankinnan realistiset ulkomaiset vaihtoehdot sekä VL Myrskyn moottorivaihtoehdot.

Kirja kertoo Lahelan kylän tarinan alkaen 1400-luvun Nicke Finnestä aina nykypäiviin saakka keräämällä yhteen sen, mitä tästä kahdeksan neliökilometrin laajuisesta tuusulalaisesta kylästä on kirjoitettu. Kirja on tarkoitettu nimenomaan kylään muuttaneille kertomaan, miten kylä on syntynyt ja kehittynyt, ja mistä paikkojen nimet ovat kotoisin.

Lentokone oli uutta ja mielenkiintoista tekniikkaa 1930-luvulle tultaessa, kun katetulla ohjaamolla ja runsaalla avioniikalla varustetut yksitasoiset ilma-alukset näkivät päivänvalon. Sodan aikana niiden valmistaminen ja korjaaminen oli pienelle Suomelle elinehto. Vaikka uusi tekniikka on aina kiinnostanut nuoria insinöörejä, Valtion Lentokonetehdas tarvitsi sodan aikana kaikki kynnelle kykenevät diplomi-insinöörit ja insinöörit, joita etsittiin muualta teollisuudesta ja jopa rintamalta. Siitä huolimatta osaavia suunnittelijoita ja myös osaavia käsiä oli jatkuvasti liian vähän. Kaikki muuttui, kun sota loppui. Valtion Lentokonetehdas laitettiin sotakorvaustuotteiden, joihin ei ilma-aluksia kuulunut, valmistajaksi. Yksin vuonna 1945 lentokonetehtaalta lähti 16 diplomi-insinööriä ja vain kolme saatiin tilalle. Kaikkiaan Lentokonetehtaalta lähteneistä diplomi-insinööreistä tuli 13 professoria Teknilliseen Korkeakouluun. Tässä kirjassa selvitetään, mitä ennen sotaa ja sodan aikana Valtion Lentokonetehtaalla työskennelleet 73 diplomi-insinööriä ja kaksi tohtoreiksi promovoitua filosofian maisteria saivat lentokonetehtaalla ja sen jälkeen aikaan. Mikä tämän maan sisäisen aivovuodon merkitys oli maamme opetukselle, tutkimukselle ja teollisuudelle?

VL Myrsky on ainoa suomalainen hävittäjälentokone, joka on koskaan päässyt sarjavalmistukseen. Sen suunnittelu, kehittely ja rakentaminen tehtiin poikkeuksellisena aikana, jonka haasteellisuutta nykyajan ihmisen on vaikea sisäistää. Koneella osallistuttiin sekä jatkosotaan, Lapin sotaan että rauhanajan palvelukseenkin. Tämä julkaisu esittelee VL Myrsky II -entisöintiprojektin entisöintiryhmien saavutuksia tammikuulta 2022 maaliskuulle 2023 saakka. Projektin tarkoituksena on entisöidä MY-14 asetettavaksi näytteille suomalaiseen ilmailumuseoon tai muuhun arvolleen sopivaan paikkaan. Entisöintityö tehdään Ilmailumuseoyhdistyksen, Suomen Ilmavoimamuseon ja Suomen Ilmailumuseon yhteisprojektina, jonka päätukijat ovat Patria Oyj ja Sinituote Oy.

Vuonna 1947 Ilmavoimat varastoi museoitavaksi säästetyt tai muuten vain säästyneet vanhat koneensa yhteen Vesivehmaan lentokonehalleista. Myöhemmin koneet siirrettiin nykyiseen, vuonna 1940 valmistuneeseen ja suojeltuun museohalliin. Vesivehmaan hallia museokoneineen lienee pidetty avoinna yleisölle ennen ensimmäisen varsinaisen suomalaisen ilmailumuseon avaamista. Koko ilmailumuseoaatteen voi katsoa syntyneen vuonna 1969 Vesivehmaalla. Perinteet ovat pitkät ja velvoittavat. Päijät-Hämeen Ilmailumuseo sai museostatuksen 1.3.2005, ja vihkiäisiä juhlittiin 19.5.2006. Siitäkin on jo lähes parikymmentä vuotta. Päijät-Hämeen Ilmailumuseon ilma-alukset -kirjanen esittelee museon 18 näytteillä ja varastoituna olevaa ilma-alusta käytönaikaisine valokuvineen.

VL Myrsky on ainoa suomalainen hävittäjälentokone, joka on koskaan päässyt sarjavalmistukseen. Sen suunnittelu, kehittely ja rakentaminen tehtiin poikkeuksellisena aikana, jonka haasteellisuutta nykyajan ihmisen on vaikea sisäistää. Koneella osallistuttiin sekä jatkosotaan, Lapin sotaan että rauhanajan palvelukseenkin. Tämä julkaisu esittelee VL Myrsky II -entisöintiprojektin entisöintiryhmien saavutuksia marraskuulta 2020 tammikuulle 2022 saakka. Projektin tarkoituksena on entisöidä MY-14 asetettavaksi näytteille suomalaiseen ilmailumuseoon tai muuhun arvolleen sopivaan paikkaan. Entisöintityö tehdään Ilmailumuseoyhdistyksen, Suomen Ilmavoimamuseon ja Suomen Ilmailumuseon yhteisprojektina, jonka päätukijat ovat Patria Oyj ja Sinituote Oy.

Kirja kertoo ainoan koskaan sarjatuotantoon päässeen kotimaisen hävittäjälentokoneen tarinan. Kotimaisen hävittäjälentokoneen syntysanat sanottiin jo ennen talvisotaa keväällä 1939. Erilaisten viivästysten takia torjuntahävittäjäksi tarkoitettu VL Myrsky pääsi käyttöön vasta jatkosodan viimeisinä viikkoina, jonka jälkeen konetta käytettiin Lapin sodassa ja rauhanajan palveluskäytössä vuoteen 1947 saakka. Viimeinen lento konetyypillä tehtiin 10.2.1948. Myrskyn käytön lopettivat sodanaikaisista huonoista liimoista ja lakoista sekä muista korvikemateriaaleista johtuvat rakenteelliset heikkoudet, mutta myös Pariisin rauhansopimus, joka rajoitti taistelukoneiden määrää. Myrskyn käytöstä poisto käynnisti aikanaan toisen kiistellyn lentokoneprojektin, nimittäin Valmet Vihurin. Mollivoittoisuudestaan huolimatta Myrskyn tarina on tutustumisen arvoinen. Se kertoo suomalaisesta halusta olla luottamatta pelkästään vieraaseen apuun ja siitä, kuinka suomalaiset insinöörit kehittivät vaikeissa olosuhteissa ulkolaisiin vaihtoehtoihin täysin vertailukelpoisen hävittäjälentokoneen ja siinä sivussa monta innovaatiota, kuten ensimmäisen modernin lentoarvojen rekisteröintilaitteen, sanan-mukaisesti ”mustan laatikon”. MY-3-koneen turmasta 19.11.1943 tuli myös ensimmäinen mustan laatikon tiedoilla ratkaistu lento-onnettomuus. Myös Myrskyn siiven ja pyrstön aeroelastisen värähtelyn laskentaa helpottamaan kehitetystä analogiaperiaatteella toimivasta matematiikkakoneesta - tulointegrafista - muodostui sodan jälkeen pieni sensaatio matemaatikkopiireissä. Myrsky sopii myös nykyään vallalla oleviin ihanteisiin mitä parhaimmalla tavalla, sillä se on suurelta osin kierrätysosista ja kotimaisesta puusta valmistettu. Tämä kirja on koottu seitsemän vuosina 2015-2020 julkaistun VL Myrsky - Historia ja entisöinti -julkaisun historiaosuudesta runsaasti täydentäen uudella tiedolla, tutkimustuloksilla ja valokuvilla. Konetyypin entisöintiosuudesta julkaistaan myöhemmin oma erillinen teoksensa. Kirjan kirjoittaja on ilmailuhistorian harrastaja Ilmailumuseoyhdistys ry:stä ja VL Myrsky II -entisöinti-projektin tiedottaja vuodesta 2013.

Resilienssi on uusi vaatimus johtamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Koronakriisi on osoittanut sen tarpeelliseksi. Viheliäisiä ongelmia riittää myös tulevaisuudessa. Kirja käsittelee resilienssiä monipuolisesti järjestelmien, organi-saatioiden ja yhteiskunnan johtamisen kannalta. Jotta resilienssiä pystyy johtamaan ja aikaansaamaan, sitä on pystyttävä myös arvioimaan. Kirja vastaa kysymyksiin:1. Mitä resilienssi tarkoittaa ja miten sitä voidaan arvioida?2. Millaisia oppeja on saatu historiamme aiemmista kriiseistä?3. Millaisiin kriiseihin on syytä varautua tulevaisuudessa? Kirja käsittelee resilienssiä käytännönläheisesti lukuisten esimerkkien avulla. Tavoitteena on palautuminen paremmaksi kriisin jälkeen ja palautumiskyvyn lisääminen uusien kriisien varalta jo ennakolta. Resilienssi on tärkeä tapa pohtia tulevaisuuttamme yleisemminkin oman osaamisen täydennyksenä. Kirjoittajilla on vuosikymmenten kokemus tietotekniikan ja sen hyödyntämisen johtamisesta ja kehittämisestä, laadunhallinnasta sekä tietotekniikan tutkimuksesta, opetuksesta ja standardoinnista.

VL Myrsky on ainoa suomalainen hävittäjälentokone, joka on päässyt sarjavalmistukseen. Sen suunnittelu, kehittely ja sarjavalmistus tapahtuivat aikana, jolloin Suomessa oli puutetta lähes kaikesta. Tätä taustaa vasten VL Myrsky on hyvä esimerkki erinomaisesta suomalaisesta insinööritaidosta. Monessa suhteessa mollivoittoinen VL Myrsky -projekti olisi voinut päättyä toisin, jos olosuhteet olisivat olleet paremmat. Silti Myrskyillä osallistuttiin niin jatkosotaan, Lapin sotaan kuin sodan jälkeen rauhanajan palvelukseenkin. VL Myrsky - Historia ja entisöinti 2021 on VL Myrsky -julkaisusarjan seitsemäs osa. Koska konetyypin historia kronologisesti tarkasteltuna on saatu kuudessa aikaisemmassa julkaisussa kiertymään jo entisöintiprojektin alkuun, historiaosuudessa käsitellään Myrskyyn liittyviä myyttejä ja urbaaneja legendoja sekä verrokkiprojekteja FFVS J 22 (Ruotsi) ja CAC Boomerang (Australia). Entisöintiosuudessa käsitellään entisöintityöryhmien yhteisiä saavutuksia lokakuusta 2019 lokakuuhun 2020. VL Myrsky II -entisöintiprojektin tavoitteena on entisöidä VL Myrsky II -hävittäjä MY-14 asetettavaksi näytteille suomalaisessa ilmailumuseossa tai muussa sen arvolle sopivassa paikassa vuonna 2021. Entisöinti tehdään Ilmailumuseoyhdistys ry:n, Suomen Ilmavoimamuseon ja Suomen Ilmailumuseon yhteisprojektina, jonka päätukijoita ovat Patria Oyj ja Sinituote Oy.

Palvelujen hinnoittelua tarvitaan, kun palveluyksikkö pyrkii saamaan tarjoamilleen palveluille rahallisen vastikkeen, joka kattaa palvelusta syntyneet kustannukset ja tuottaa palveluyksikön omistajien määrittämän suuruisen voiton. Palveluyksikkö voi olla yrityksen tai yhteisön sisäinen palveluntuottaja, jaettu palveluyksikkö tai ulkoinen palveluntuottaja. Palvelujen hinnoittelu on välttämätöntä ulkoiselle palveluntuottajalle, lähes välttämätöntä jaetulle palveluyksikölle mutta vähemmän pakollista sisäiselle palveluntuottajalle. Kirjassa käydään läpi palveluluettelon (Service Catalog) laadinta, pal-velutasot (Service Levels) sekä palvelujen hinnoittelu kustannus-voittolisämenetelmällä (Cost-plus pricing). Kirjan esittelemät periaatteet ja käytännöt ovat palvelujen kehittämisen yleisimmän viite-kehyksen, ITIL®-viitekehityksen version 2011, kanssa yhteensopiva. Tietokirjailija, tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki on koulutukseltaan kustannusinsinööri, jolla on yli 20 vuoden kokemus kustannuslasken-nasta, palvelujen hinnoittelusta ja IT-palvelujen johtamisesta.

Lentäminen on tällä hetkellä turvallisin matkustusmuoto. Sata vuotta sitten se oli vielä 150 kertaa junamatkustamista vaarallisempaa. Myönteinen kehitys on perustunut jokaisen lento-onnettomuuden ja läheltä piti -tilanteen tutkimiseen ja niistä saatujen oppien levittämiseen määräyksinä, ohjeina ja suosituksina. Näin on saatu lento-onnettomuuksien mittaamattomat kustannukset oppeina parantamaan lentoturvallisuutta. Tietojärjestelmäprojekteista onnistuu vain 30-40 %. Onnistumisastetta on varmasti mahdollista parantaa. Tässä kirjassa käydään läpi suuri määrä lento-onnettomuuksien kautta luotuja lentoturvallisuuden hyviä käytäntöjä, joiden soveltaminen projektitoimintaan parantaa todennäköisesti projektien onnistumisastetta. Tietokirjailija ja tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki on työskennellyt vuosia projektitoiminnan parissa. Hän on tutkinut projektien onnistumista vuodesta 2009 ja on kirjoittanut aiheesta aiemmin kaksi kirjaa. Hän on myös Ilmailumuseoyhdistys ry:n hallituksen jäsen ja on harrastuksensa kautta perehtynyt lentämiseen, lentokoneisiin ja lento-onnettomuuksien tutkintaan sekä kustannustoimittanut Jari Rinteen vuonna 2018 julkaistun kirjan "Lento-onnettomuudet lentoturvallisuuden kehittäjinä".

”Mitä, taasko uusi kirja strategiasta? Eikö aihe ole koluttu loppuun?” Jos tuo oli ajatuksesi, samaa pohti kirjan kirjoittaja ennen ryhtymistään kirjan kirjoittamiseen. Mutta ytimekkäälle ja selkeälle kirjalle melkein aiheesta kuin aiheesta on sosiaalinen tilaus. Strategia on edelleen erinomainen tapa koota ja ryhmittää resurssit yritykselle tai yhdistykselle tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ja NET/K-menetelmä on oiva - tehokas ja hauska - tapa ajatusten, mielipiteiden ja tosiasioiden kokoamiseksi yhteen strategian muotoon. Tietokirjailija, tuottavuusaktivisti Reino Myllymäellä on yli 20 vuoden kokemusstrategiatyöstä, muutosjohtamisesta ja projektitoiminnasta.

Korkealentoiset strategiamme jäävät jalkautumatta ja digitalisaation tuomat hyödyt saavuttamatta, jos muutosjohtaminen jätetään tekemättä. Yksi muutosjohtamisen tärkeistä työkaluista on viestintä, muutosviestintä. Muutosviestintä, jonka tarkoituksena on johdatella meidät vanhasta uuteen, voidaan toteuttaa hyvin tai huonosti. Huonosti toteutettu muutosviestintä sisältää elementtejä, jotka hämärtävät sekä viestin että muutoksen sisältöä ja merkitystä, jolloin viestinnän teho hiipuu ja vastaanottajan järki ja sydän jäävät voittamatta muutoksen puolelle. Tämä opas keskittyy muutosviestinnän sanoman kirkastamiseen poistamalla viestinnästä noita arvoa liudentavia elementtejä. Kirja kertoo myös, miten erilaiset ihmiset viestinnän vastaanottajina otetaan huomioon. Sano se selvästi! -kirjan kanssa yhtä aikaa syntyi kirja Pöhinää? Työelämän oikein ja väärin ymmärretyt sanonnat, joka auttaa lukijaansa ymmärtämään työelämässä käytettyjä fraaseja ja sananlaskuja. Kirjan kirjoittaja Reino Myllymäki on kokenut ammattimentori, tietokirjailija, kolumnisti ja blogikirjoittaja, jolla on vuosien kokemus tietotekniikan hyödyntämisen johtamisesta ja muutosjohtamisesta.

Miksi jotkut palveluyksiköt joutuvat toimintaansa kehittäessään vaikeuksiin ja toiset saavat hyviä asiakasta hyödyttäviä tuloksia? Mitkä ovat ne askeleet, jotka palveluyksikön kannattaa ottaa pyrkiessään kehittymään asiakkaansa tuottavuus- ja kasvukumppaniksi? Kirja kirjoittajansa vuosien kokemukseen ja tutkimustyöhön sekä IT Forumin toiminnassa vuonna 2017 ja sitä ennen kerättyihin hyviin kotimaisiin ja kansainvälisiin käytäntöihin. Sen viitekehyksenä toimii vuonna 2007 julkistettu IT Alignment Trap ja vuonna 2015 julkistattu palveluyksikön rajapintamalli. Askeleet - hyvien käytäntöjen käyttöön ottaminen - on järjestetty siten, että ns. linjaamisansaan joutuminen on epätodennäköistä: tehokkuus ensin ja asiakasyhteistyön syventäminen vasta sen jälkeen. Vaikka kirjassa käytetään tietotekniikkapalveluja tarjoavaa palveluyksikköä esimerkkinä, kirjan opit ovat suoraan sovellettavissa minkä tahansa palveluyksikön tai -yrityksen käyttöön. Itse asiassa kirjailija on sitä mieltä, että digitalisoituvassa yhteiskunnassamme palveluyksikköjen pitäisi aikaisempaa enemmän tarkastella juuri IT-yksiköiden ja -yritysten toimintatapoja - ja soveltaa niitä käyttöönsä.

Kirja ponnistaa CxO Mentor Oy:n ensimmäisen kirjan Miksi tietojärjestelmäprojekti epäonnistuu? pohjalta kohti onnistunutta projektia. Kirja perustuu CxO:n mentorien vuosien kokemuksiin ja antaa tietojärjestelmää hankkivalle kullan arvoisia neuvoja sekä kehityshankkeen lähtökohtien, oman toiminnan että toimittajan hallinnan näkökulmasta.