Kuuntelen auringon nousuaminulle annetaan lupaon aina annettuolen ollut monessa paikassaenkä kauan missäänmenen yläkerrasta alasmärkä maa tekee stopin onoltava kengätsade soi kuin yksinäinen viulu
Kirjailija
Jyrki Pellinen
Kirjat ja teokset yhdessä paikassa: 78 kirjaa, julkaisuja vuosilta 2007–2026, suosituimpiin kuuluu Joku jonkun poika. Vertaile teosten hintoja ja tarkista saatavuus suomalaisista kirjakaupoista.
78 kirjaa
Kirjojen julkaisuvuodet: 2007–2026.
Stewartilla on hieman syrjäytynyt sisäinen hiilijalanjälki, eriskummallisia tarinoita suusta ja muistiinpanoja kaupungin kävelijöistä. Tämän halukkuuden balladien kirjoittamiseen aiheutti Stewartin aiemmin lukema Seikkailukas Simplicissimus. Minä on siitä lähtien kaikunut pirstalemaisesti hänen mielikuvitustaan.
Kirjailijan väriopissa aurinko leikittelee ja pesee ikkunat ja silmälasit. Monet maalaustelineet ja siveltimet osallistuvat hellittämättä värittämiseen. Kunnes kirjan loppuosasssa Marko palaa kapellimestari Tauno Hannikaisen assosiatiivisiin orkesteriharjoituksiin ja ihmettelee niiden yhteissointuja.
Inarintien päähenkilö Marko, jolla saattaa olla yhtäläisyyksiä kirjailija Pelliseen, on ottanut viidennen askeleen käydessään päivästä toiseen Helsingin antikvariaateissa ja AA-kerhoissa. Ruokakaupassa ja ravintoloissakin täytyy välillä vierailla, sillä ihminen ei elä pelkästään kirjoista. Marko käy keskustelua itsensä ja toisten vajavaisten miesten kanssa omasta ja heidän todellisesta luonteestaan. Menneisyydessä luetut kirjat ja eletty elämä vaikuttavat yhä nykyhetken puheisiin ja tunnelmiin, vaikka sisäinen ja ulkoinen maailma on muuttunut. Tutuissa taloissa vanhat ravintolat ovat vaihtuneet uusiin ja niissä istuvat ihmiset ovat myös muuttuneet suhteissaan itseensä ja muihin. Tilat ovat samoja. tilaukset erilaisia kuin ennen. Jyrki Pellinen ikuistaa muuttuvaa Helsinkiä ja ihmistä näkijän ja ajattelijan läpivalaisevalla katseella ja kuvauksella. Hän kirjoittaa kieltä, joka ei ainoastaan tallenna vaan myös luo todellisuutta sivulta toiselle lause kerrallaan. Sanasta miestä, miehestä sanoja.
”Maantien yllä huuhkajamaisuus oli leveän luonteen ylivoima joka avasi sen kuperuuden viemään umpimetsään. Lähtiessäni jonnekin päin olin jo aika pitkällä.””Luonto puhuu, tie puhuu, kirjailija puhuu”, luonnehtii Jyrki Pellinen (s. 1940) tuoreinta teostaan Twin Peaks. Teos on pellismäisen jäljittelemätön romaani, täynnä tiheää kieltä ja yllättävien kuvien virtaa.
Jyrki Pellinen (s. 1940) palaa uusimmassa teoksessaan 1960-luvun muistoihin, aikaan jolloin elämä oli yhtä runoa. Nuori runoilija istuu ravintoloissa ja kirjoittaa koko ajan. Aika on avara – ja mieli; kaikesta keskustellaan, kaikesta kirjoitetaan ”ikkunat ja ovet auki maailmaan”. Vanhat ystävät Pentti Saarikoski, Kalevi Seilonen ja Pekka Parkkinen heräävät eloon Pellisen tarkkasilmäisessä ja -korvaisessa sanataiteessa. Jyrki Pellinen (s. 1940) julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1962. Sen jälkeen hän on jatkanut herkeämättä omaleimaista, taiteellisia kompromisseja kaihtavaa taidettaan. Tuloksena on ollut yli sata kaunokirjallista teosta – sekä lyriikkaa että proosaa.
"Etsin naista laivarannasta erehdyn pehmeydestäetsin lukijaanipuhun rakkaudesta"Kirjailija Jyrki Pellinen on pitkän uransa aikana julkaissut yli sata kirjaa. Muun muassa valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti saanut Pellinen tunnetaan monipuolisesta tuotannostaan, joka on puhutellut lukijoita vuosikymmenestä toiseen. ”Irja 3”-kirjan runot ovat tuttua Pellistä: terävistä havainnoista siirrytään vaivattomasti kauniiseen maisemaan. Runoilija päästä lukijan kaukaa lähelle. "Kirjoitan paperiin metsästä kerron sille vihreän nurmikon maalaamani punaisen mansikan"
Jyrki Pellinen (s. 1940) julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1962. Sen jälkeen hän on jatkanut herkeämättä omaleimaista, taiteellisia kompromisseja kaihtavaa taidettaan. Tuloksena on ollut yli sata kaunokirjallista teosta _ sekä lyriikkaa että proosaa. Uusimmassa runokokoelmassaan Alamaa Jyrki Pellinen sukeltaa keskipohjalaisen maaseudun tunnelmiin ja siellä asuvien ihmisten tuntoihin. Välillä runokirjan minähahmo muuttaa vanhaan espoolaiseen taloon ja ikävöi Pohjanmaalle. Teos osoittaa, että helsinkiläisenä runoilijana uransa luonut ja Helsingissä yhä asuva Pellinen on kotonaan ja samanaikaisesti vieraisilla kaikkialla, missä on elämää: Pietarissa, New Yorkissa, Pariisissa ja uusimman kirjansa maisemissa Kalajoella.
Ehkä ensimmäistä kertaa myanmarilais-suomalainen kulttuurivaihto on tuottanut herkän monikielisesti värähtävän ystävyyden, joka viestii sympaattisesti Aasiaa tullien ja viisumien ohi suoraan kirjailijan korvaan. - How are you today, Niang?
Tämä on Tytön kirja. Tyttö kulkee ajatuksien onkaloissa kuin siunattu. Välillä Tytön ilolla ei ole kattoa ja hän tahtoo soittaa oman konserton. Vaikka hänelle naurettaisiin, hän tietää, että maailmassa saa olla tuntemattomia paikkoja, joissa Dianakin unohtuu ja itse kirjailijakin on silloin oudon kaukana Tytön elämästä.
Hyvin yksityistä, itse sommiteltua, pienoiskosmistakin runoa Karjalan kuningattaresta, taiteilija Irjasta. Jyrki Pellisen 98. teos.
Italialainen pöytä on pari viikkoa Jyrki Pellisen elämästä paikassa, jossa Pellinen on ennenkin käynyt. Tunnettehan te Pellisen, hän käy jossain ja kirjoittaa kirjan. Sellainen hän on. Ja siksikin rakastamme häntä.
Lämpöverho laskeutui. Oli kesä. Täälläkin syötetään oravia Mary-Leenan puutarhassa. Syttyy valo ja puhetta, pilkahtelee Platon ja Pynchon. Jokainen sananlyönti vie takaisin kotikieleen, jonka Veijo Meri aloitti. Koti-Hemingway kertoo ihmissuhteista.
ntamo juhlistaa Jyrki Pellisen 50-vuotista runoilijanuraa julkaisemalla näköispainoksena hänen esikoisrunokokoelmansa Näistä asioista (Otava 1962).
Juin (Juhani Ihanuksen) ja Jyin (Jyrki Pellisen) kohtaamisesta Narvan tiellä ja muualla syntyi dialogisten kabbalististen merkintöjen kokoelma. Tuolit ovat vaihtuneet tiuhaan ja alkuperäiset puheet haihtuneet, mutta uneksunta ja teoriointi ovat jättäneet jälkensä. Pohjoinen kabbala ei jaa totuuksia eikä tuomioita, vaan harhaoppeja joka lähtöön. Jui ja Jyi tekevät parhaansa vetääkseen rabbia parrasta. Tämä viisaus kantaa hiljaisuuden taakkaa, kiitää vaunuissa ja pudistelee kortteja hihasta.
Jo aiemmista Pellisen kirjoista tuttu Heikki tähtää nyt tutkana ympärilleen. Laajeneviin sädekehiin osuu häämöttäviä voimakenttiä ja omin askelin kulkee ennenlausumattomia hahmoja elämän kertomusten käänteissä.
Tauluista tehty kuvaus siitä, miten kesyttämättömät maalaukset syntyivät ja palasivat katseen tekoina, kun kirjailija ja kuvataiteilija Jyrki Pellinen kirjoitti ja juhlisti 100. teoksensa ensimmäisillä viivoilla.
Nyt todella ollaan ihan Pohjanmaalla saakka: Kuusien takana Kalajoen hiekat, juurista polttosavua, monia rakennuksia ja rakennusmestareita animoituina, proosasanoina ja jälkipuheina. Ehkä hivenen haikeaa ja klassisista, enää sattumoisin julkaistaan täälläpäin. Jyrki Pellisen 99. teos.
Runokokoelma josta ehkä huomenna tietää, onko se kertomusta sielusta, joka maastoutuu venäjäksi, rakkaudeksi, tulevaisuuden muodoksi. Laskennallisesti Jyrki Pellisen 97. teos.
Viidennessä kehitysromaanissaan Marko laajentaa tuttavapiiriään Jeltsiniin ja tämän agenttikumppaneihin. Monia uusia tunteita herää ja teemat vauhdittuvat, kun Marko toimii kirjeenvaihtajana suuren maailman asioissa, sen yksilöllisten mittojen sisäistäjänä.